Alkuperäinen vertailu englanniksi: http://bookchanges.com/wp-content/uploads/2009/09/Bg-Chapter-2-diff.htm
myrkytettiinkö A.C.B.S. Srīla Prabhupāda??
Totuus ei voi olla kiellettyä!! Prabhupada-links
myrkytettiinkö A.C.B.S. Srīla Prabhupāda??
Totuus ei voi olla kiellettyä!! Prabhupada-links
|
toisella puolella muutettu BBTi-versio, tällä puolella alkuperäinen A.C.B.S. Srila Prabhupadan Macmillan-versio vuodelta 1972; Krishna Books Inc. ; joka on oikeutettu painamaan ja julkaisemaan Prabhupadan ennen vuotta 1978 tekemiä BBT:n kirjoja. uusi alkuperäinen suomennos syntyy samalla, blogiin voi kommentoida
TOINEN LUKU Yhteenveto Gītāsta 1. SÄE sañjaya uvāca taṁ tathā kṛpayāviṣṭam aśru-pūrṇākulekṣaṇam viṣīdantam idaṁ vākyam uvāca madhusūdanaḥ Sañjaya sanoi: Nähdessään Arjunan säälin valtaamana ja hyvin suruissaan, hänen silmänsä kyynelten ympäröiminä, Madhusūdana, Kṛṣṇa, puhui seuraavasti. [Sanjaya said: Seeing Arjuna full of compassion and very sorrowful, his eyes brimming with tears, Madhusudana, Krsna, spoke the following words.] MERKITYS: Aineellinen sääli, valitus ja kyyneleet johtuvat siitä, että meillä ei ole tietoa todellisesta minästämme. Oman itsen oivaltamisessa on kyse ikuisen sielun säälimisestä. Sana ”Madhusūdana” on merkittävä tässä säkeessä. Herra Kṛṣṇa tappoi Madhu-demonin, ja nyt Arjuna halusi Kṛṣṇan tappavan väärinymmärryksen demonin, joka esti häntä täyttämästä velvollisuuttaan. Kukaan ei tiedä, mihin sääli pitäisi kohdistaa. Hukkuvan miehen puvun sääliminen on järjetöntä. Tietämättömyyden mereen pudonnutta miestä ei voida pelastaa vain pelastamalla hänen ulkoinen pukunsa eli karkea aineellinen ruumis. Sellaista ihmistä, joka ei tiedä tätä ja suree sielun ulkoista pukua, kutsutaan śūdraksi, turhaan valittavaksi. Arjuna oli kṣatriya, eikä hänen odotettu käyttäytyvän tällä tavoin. Herra Kṛṣṇa voi karkottaa tietämättömyyteen vajonneen ihmisen murheen, ja tätä tarkoitusta varten Hän lauloi Bhagavad-gītān. Tässä luvussa korkein auktoriteetti, Herra Śrī Kṛṣṇa, antaa ohjeita itseoivalluksesta selittämällä analyyttisesti aineellisen ruumiin ja henkisen sielun välisen eron. Tämä oivallus tulee mahdolliseksi silloin, kun työn hedelmiä tuottava olento työskentelee vakaassa käsityksessä todellisesta itsestä. [This realization is made possible by working with the fruitive being situated in the fixed conception of the real self.] 2. SÄE śrī-bhagavān uvāca kutas tvā kaśmalam idaṁ viṣame samupasthitam anārya-juṣṭam asvargyam akīrti-karam arjuna Jumaluuden Ylin Persoonallisuus [Bhagavān] sanoi: Rakas Arjuna, kuinka nämä epäpuhtaudet ovat päässeet valtaamaan sinut? Ne eivät sovi lainkaan miehelle, joka tietää elämän edistykselliset arvot. Ne eivät johda ylemmille planeetoille vaan häpeään. [The Supreme Person [Bhagavan] said: My dear Arjuna, how have these impurities come upon you? They are not at all befitting a man who knows the progressive values of life. They do not lead to higher planets, but to infamy.] MERKITYS: Kṛṣṇa ja Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ovat identtisiä, ja siksi Kṛṣṇaa kutsutaan "Bhagavāniksi"["Bhagavan"] läpi koko Gītān. Bhagavān on Absoluuttisen Totuuden lopullinen olemus. Absoluuttinen Totuus oivalletaan kolmessa eri aspektissa, joista ensimmäinen on Brahmanin[, namely Brahman or] eli persoonattoman kaikkialla vallitsevan hengen ymmärtäminen. Seuraava taso on Paramātmān, kaikkien elävien olentojen sydämessä läsnä olevan Ylisielun, ymmärtäminen, ja korkein taso on Bhagavānin, Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden eli Herra Kṛṣṇan, ymmärtäminen. Śrīmad-Bhāgavatamissa [Srimad-Bhagavatam this] tämä käsitys Absoluuttisesta Totuudesta selitetään seuraavasti: vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñanam advayam brahmeti paramātmeti bhagavān iti śabdyate. ”Absoluuttisen Totuuden tuntija ymmärtää Absoluuttisen Totuuden kolmessa eri aspektissa, jotka kaikki ovat identtisiä. Nämä Absoluuttisen Totuuden olemuspuolet ovat Brahman, Paramātmā ja Bhagavān.”(Bhag. 1.2.11) [(Bhag. 1.2.11)] Nämä kolme jumalaista olemuspuolta voidaan selittää käyttämällä esimerkkiä auringosta, jolla on myös kolme eri olemuspuolta, nimittäin auringonvalo, auringon pinta ja itse aurinko. Alkuvaiheessa tutkitaan auringonsäteitä. Auringon pinnan ymmärtäjä on jo edistynyt pidemmälle, ja se, joka pystyy astumaan itse aurinko-planeetalle, on päässyt tutkimuksissaan kaikkein pisimmälle. Tavanomaisia tutkijoita, jotka tyytyvät ymmärtämään vain auringonvalon --- sen leviämisen maailmankaikkeuteen ja sen persoonattoman olemuspuolen häikäisevän hohdon --- voidaan verrata niihin, jotka pystyvät oivaltamaan vain Absoluuttisen Totuuden Brahman-olemuspuolen. Pidemmälle edistyneet voivat käsittää myös auringonkehrän luonteen, mitä verrataan Absoluuttisen Totuuden Paramātmā-olemuspuolen ymmärtämiseen. Ja se, joka pääsee auringon sisimpään, on verrattavissa niihin, jotka ovat oivaltaneet Korkeimman Absoluuttisen Totuuden persoonallisen olemuspuolen. Sen vuoksi bhaktat eli henkisen tien kulkijoista ne, jotka ovat oivaltaneet Absoluuttisen Totuuden Bhagavān-olemuspuolen, ovat kaikista ylhäisimpiä, vaikkakin kaikki Absoluuttisen Totuuden tutkijat ovat kosketuksissa saman asian kanssa. Auringonvaloa, auringonkehrää ja aurinko-planeetan sisäisiä toimintoja ei voida erottaa toisistaan, mutta näiden kolmen eri aspektin tutkijat eivät silti kuulu samaan kategoriaan. Suuri Veeda-tiedon auktoriteetti, Parāśara Muni, Vyāsadevan isä, on selittänyt sanan Bhagavān merkityksen. [word Bhagavan is explained by the great authority, Parasara Muni,] Korkeinta Henkilöä, jolla on kaikki rikkaus, voima, kunnia, kauneus, tieto ja kieltäymys, kutsutaan Bhagavāniksi. Maailmassa on monia henkilöitä, jotka ovat hyvin rikkaita, voimakkaita, kauniita, kuuluisia, oppineita ja kieltäymyksellisiä, mutta kukaan ei voi väittää omistavansa kaikkia rikkauksia, olevansa kaikkein voimakkain jne. Ainoastaan Kṛṣṇa voi väittää näin, sillä Hän on Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Yhdelläkään elävällä olennolla, ei edes Brahmālla, Śivalla tai Nārāyaṇalla, ole sellaisia mahteja kuin Kṛṣṇalla. Brahmā itse sanoo Brahma-saṁhitāssa, että Herra Kṛṣṇa on Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Kukaan ei ole Hänen veroisensa tai Hänen yläpuolellaan. Hän on alkuperäinen Herra eli Bhagavān, joka tunnetaan Govindana, ja Hän on kaikkien syiden korkein alkusyy. [all causes.] īśvaraḥ paramaḥ kṛṣṇaḥ sac-cid-ānanda-vigrahaḥ anādir ādir govindaḥ sarva-kāraṇa-kāraṇam ' ”On olemassa monia henkilöitä, joilla on Bhagavānin ominaisuuksia, mutta Kṛṣṇa on kaikista korkein, koska kukaan ei voi viedä voittoa Hänestä. Hän on Korkein Henkilö, ja Hänen muotonsa on ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta. Hän on alkuperäinen Herra Govinda ja kaikkien syiden alkusyy.” (Brahma-saṁhitā 5.1) Bhāgavatamissa on myös lueteltu monia Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden inkarnaatioita, mutta siinä kuvaillaan Kṛṣṇan olevan Jumaluuden alkuperäinen Persoonallisuus, josta monet, monet inkarnaatiot ja Jumaluuden eri Persoonallisuudet ovat laajentuneet: ete cāṁśa-kalāḥ puṁsaḥ kṛṣṇas tu bhagavān svayam indrāri-vyākulaṁ lokaṁ mṛḍayanti yuge yuge ' "Kaikki tässä luetellut Jumalan inkarnaatiot ovat joko Korkeimman Jumalan täysivaltaisia iaajentumia tai täysivaltaisten laajentumien osia, mutta Kṛṣṇa on Itse Jumaluuden Ylin Persoonallisuus.” (ŚB. 1.3.28) ' Kṛṣṇa on siis alkuperäinen Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, niin Ylisielun kuin persoonattoman Brahmanin alkulähde. Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden seurassa Arjunan ei todellakaan sopinut murehtia sukulaisiaan, ja Kṛṣṇa ilmaisi siksi hämmästyksensä sanalla kutas, "mistä". Tuollaisia epämiehekkäitä tuntemuksia ei koskaan odotettu arjalaisten sivistyneeseen ihmisluokkaan kuuluvalta henkilöltä. Sanaa āryan [, and therefore Krsna expressed His surprise with the word kutas, "wherefrom." Such unmanly sentiments were never expected from a person belonging to the civilized class of men known as Aryans. The word aryan] käytetään henkilöistä, jotka tuntevat elämän todellisen merkityksen ja joiden sivilisaatio perustuu henkiseen oivallukseen. Aineellisen elämänkäsityksen hallitsemat ihmiset eivät tiedä, että elämän todellinen päämäärä on Absoluuttisen Totuuden eli Bhagavānin --- Viṣṇun --- oivaltaminen. He ovat lumoutuneet aineellisen maailman ulkonaisista piirteistä eivätkä siksi tiedä, mitä vapautus merkitsee. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään aineellisista kahleista vapautumisesta, kutsutaan ei-arjalaisiksi. Arjuna oli kṣatriya mutta poikkesi velvollisuuksistaan kieltäytyessään taistelemasta. Tällainen pelkuruus on sopivaa ainoastaan ei-arjalaisille. Velvollisuuksista poikkeaminen ei auta ihmistä kehittymään henkisessä elämässä, eikä se suo myöskään mahdollisuutta niittää mainetta tässä maailmassa. Herra Kṛṣṇa ei hyväksynyt Arjunan niin kutsuttua sääliä sukulaisiaan kohtaan. ' 3. SÄE klaibyaṁ mā sma gamaḥ pārtha naitat tvayy upapadyate kṣudraṁ hṛdaya-daurbalyaṁ tyaktvottiṣṭha parantapa Oi Pṛthān poika, älä anna periksi tuolle alentavalle heikkoudelle. Se ei sovi sinulle. Jätä tuollainen surkea sydämen heikkous ja nouse, oi vihollisen kukistaja. MERKITYS: Arjunaa kutsutaan "Pṛthān pojaksi".[as the "son of Prtha,"] Pṛthā oli Kṛṣṇan isän Vasudevan sisko. Arjuna oli siis Kṛṣṇan lähisukulainen. Jos kṣatriyan poika kieltäytyy taistelemasta, hän on kṣatriya vain nimellisesti, ja jos bramiinin poika toimii syntisesti, hän on bramiini vain nimellisesti. Tällaiset kṣatriyat ja bramiinit eivät ole isiensä arvoisia poikia. Kṛṣṇa ei siksi halunnut, että Arjunasta tulisi kelvoton kṣatriyan poika. Arjuna oli Kṛṣṇan kaikkein läheisin ystävä, ja Kṛṣṇa antoi hänelle suoraan neuvoja taisteluvaunuissa, mutta jos Arjuna luopuisi taistelusta kaikista näistä eduista huolimatta, hän tekisi kunniattoman teon; siksi Kṛṣṇa sanoi, että tällainen asenne ei sopinut Arjunalle. [battle, he would be committing an infamous act; therefore Krsna] Arjuna saattoi väittää, että hän luopuisi taistelusta jalomielisesti sen suuren kunnioituksen tähden, jota hän tunsi Bhīsmaa ja sukulaisiaan kohtaan, mutta Kṛṣṇa piti tällaista jalomielisyyttä auktorisoimattomana. [magnanimity not approved by authority.] Arjunan kaltaisen henkilön, joka saa ohjeita suoraan Kṛṣṇalta, on hylättävä tuollainen jalomielisyys tai niin kutsuttu väkivallattomuus. 4. SÄE arjuna uvāca kathaṁ bhīṣmam ahaṁ saṅkhye droṇaṁ ca madhusūdana iṣubhiḥ pratiyotsyāmi pūjārhāv ari-sūdana Arjuna sanoi: Oi Madhun surmaaja [Kṛṣṇa], kuinka minä saattaisin hyökätä tässä taistelussa nuolineni Bhīṣman ja Droṇan kaltaisia, palvontani arvoisia miehiä vastaan? [Arjuna said: O killer of Madhu [Krsna], how can] MERKITYS: Kunnioitettavat ylempiarvoiset henkilöt, kuten isoisä Bhīṣmadeva ja opettaja Droṇācārya, ovat aina palvonnanarvoisia. Vaikka he hyökkäisivätkin, heitä vastaan ei pidä hyökätä. Ylempiä vastaan ei yleisen tavan mukaan pidä taistella edes sanallisesti. Vaikka he joskus olisivatkin ankaria käytöksessään, heitä ei pidä kohdella ankarasti. Kuinka Arjuna sitten saattaisi hyökätä heitä vastaan? Voisiko Kṛṣṇa koskaan hyökätä omaa isoisäänsä Ugrasenaa tai opettajaansa Sāndīpani Munia vastaan? Nämä olivat muutamia perusteluja, joita Arjuna esitti Kṛṣṇalle. [These were some of the arguments by Arjuna] ' 5. SÄE gurūn ahatvā hi mahānubhāvān śreyo bhoktuṁ bhaikṣyam apīha loke hatvārtha-kāmāṁs tu gurūn ihaiva bhuñjīya bhogān rudhira-pradigdhān On parempi elää tässä maailmassa kerjäten kuin elää opettajieni, näiden suurten sielujen, elämän kustannuksella. Vaikka he ovatkin ahneita, he ovat kuitenkin minua ylhäisemmässä asemassa. Jos heidät tapetaan, sotasaaliimme on veren tahrimaa. [It is better to live in this world by begging than to live at the cost of the lives of great souls who are my teachers. Even though they are avaricious, they are nonetheless superiors. If they are killed, our spoils will be tainted with blood.] MERKITYS: Kirjoitusten ohjeiden mukaan sellainen opettaja, joka toimii häpeällisesti ja on menettänyt arvostelukykynsä, on hylättävä. Bhīṣman ja Droṇan oli taisteltava Duryodhanan puolella, koska tämä tuki heitä taloudellisesti. Heidän ei olisi itse asiassa pitänyt hyväksyä tuollaista asemaa vain taloudellisista syistä. Siinä tilanteessa heitä ei enää voitu kunnioittaa opettajina. Arjuna ajatteli kuitenkin, että he olivat kaikesta huolimatta häntä ylempiarvoisia, ja jos hän heidän kuolemansa jälkeen nauttisi aineellisista voitoista, hänen voittonsa olisi silloin veren tahrima. 6. SÄE na caitad vidmaḥ kataran no garīyo yad vā jayema yadi vā no jayeyuḥ yān eva hatvā na jijīviṣāmas te 'vasthitāḥ pramukhe dhārtarāṣṭrāḥ Emmekä tiedä liioin, kumpi olisi parempi --- voittaa heidät vai hävitä heille. Dhṛtarāṣṭran pojat, jos surmaisimme heidät meidän ei tulisi välitttää enää sen jälkeen elää, ja he seisovat nyt vastassamme tällä taistelukentällä. [The sons of Dhrtarastra, whom if we killed we should not care to live, are now standing before us on this battlefield.] MERKITYS: Arjuna ei tiennyt, pitäisikö hänen taistella ja joutua ehkä käyttämään tarpeettomasti väkivaltaa, vaikka taisteleminen onkin kṣatriyan velvollisuus, vai pitäisikö hänen olla taistelematta ja elää kerjäämällä. Jos hän ei voittaisi vihollista, hänen olisi elettävä kerjäämällä. Voitto ei myöskään ollut varma, sillä kumpi puoli tahansa saattaisi olla voittoisa. Vaikka he voittaisivatkin (ja oikeus oli heidän puolellaan), heidän olisi kuitenkin hyvin vaikea elää, jos Dhṛtarāṣṭran pojat kuolisivat taistelussa. Näissä olosuhteissa voitto olisi heille vain toisenlainen häviö. Kaikki nämä Arjunan perustelut osoittavat, että hän ei ollut ainoastaan suuri Herran palvoja vaan, että hän oli myös erittäin valaistunut henkilö, joka pystyi täysin [All these considerations by Arjuna definitely prove that he was not only a great devotee of the Lord but that he] hallitsemaan mielensä ja aistinsa. Hänen halunsa elää kerjäämällä kuninkaallisesta syntyperästään huolimatta on myös merkki kieltäymyksestä. Kaikki nämä ominaisuudet sekä hänen luottamuksensa Śrī Kṛṣṇan (henkisen opettajansa) ohjeisiin osoittavat, että hän oli todella hurskas. Tästä voidaan päätellä, että Arjuna oli sopiva saavuttamaan vapautuksen. Jollei ihminen pysty hallitsemaan aistejaan, hän ei pysty kohottautumaan tiedon tasolle, ja ilman tietoa ja antaumusta kukaan ei voi saavuttaa vapautusta. Arjuna täytti nämä edellytykset, ja sen lisäksi hän oli myös aineellisessa mielessä erittäin ansioitunut. 7. SÄE
kārpaṇya-doṣopahata-svabhāvaḥ pṛcchāmi tvāṁ dharma-sammūḍha-cetāḥ yac chreyaḥ syān niścitaṁ brūhi tan me śiṣyas te 'haṁ śādhi māṁ tvāṁ prapannam Nyt minulle on epäselvää, mikä on velvollisuuteni, ja heikkous on vienyt minulta mielenrauhan. Tässä tilassa pyydän Sinua selkeästi kertomaan, mikä on parhaaksi minulle. Olen nyt Sinun oppilaasi ja Sinulle antautunut sielu. Ohjaathan minua! [Now I am confused about my duty and have lost all composure because of weakness. In this condition I am asking You to tell me clearly what is best for me.] MERKITYS: Tämä maailma itsessään on sellainen, että aineellisten toimintojen järjestelmä saa jokaisen hämmentymään. Jokainen askel on täynnä hämmennystä, ja meidän on sen takia käännyttävä aidon henkisen opettajan puoleen, joka osaa ohjata meitä niin, että voimme toteuttaa elämän tarkoituksen. Kaikki Veeda-kirjat neuvovat meitä kääntymään aidon henkisen opettajan puoleen vapautuaksemme elämän hankaluuksista, joita koituu tiellemme ilman että niitä toivomme. [life which] Ne ovat kuin metsäpalo, joka vain jotenkin syttyy ilman että kukaan sitä sytyttää. Tilanne maailmassa on sellainen, että elämässä ilmaantuu itsestään vaikeuksia, vaikka emme haluakaan niitä. [such that] Kukaan ei halua tulipaloa, mutta se syttyy kuitenkin ja saa meidät neuvottomiksi. Veeda-viisaus neuvoo meitä kääntymään oppilasketjuun kuuluvan henkisen opettajan puoleen ratkaistaksemme elämämme vaikeudet ja ymmärtääksemme tuon ratkaisun tieteen. Sellaisen ihmisen, jolla on aito henkinen opettaja, odotetaan tietävän kaiken. Meidän ei siis pidä jäädä aineellisen maailman synnyttämän hämmennyksen valtaan, vaan meidän on käännyttävä henkisen opettajan puoleen. Se on tämän säkeen viesti. Kuka sitten on aineellisen hämmennyksen valtaama? Jokainen, joka ei ymmärrä elämän ongelmia. Garga Upaniṣadissa hämmentynyttä ihmistä kuvaillaan seuraavasti: [In the Garga Upanisad the perplexed man] yo vā etad akṣaraṁ gārgy aviditvāsmāl lokāt praiti sa kṛpaṇah ”Surkea on ihminen, joka ei ratkaise elämän ongelmia ihmisolentona ja jättää tämän maailman kuin kissa tai koira, ymmärtämättä itseoivalluksen tiedettä.” Ihmiselämä on mitä arvokkain mahdollisuus elävälle olennolle, sillä hän voi käyttää sen ratkaistakseen elämän ongelmat; niinpä sellainen ihminen, joka ei käytä tätä tilaisuutta oikealla tavalla hyödykseen, on hyvin surkuteltava. Älykäs ihminen eli bramiini on taas sellainen, että hän käyttää saamaansa ihmisruumista kaikkien elämän ongelmien ratkaisemiseen. [problems of life.] Kṛpaṇat, surkeat ihmiset, tuhlaavat aineellisen elämänkäsityksen vallassa aikansa sairaalloiseen kiintymykseen perhettään, yhteiskuntaansa ja maataan kohtaan. Ihmiset ovat usein kiintyneitä perhe-elämään, nimittäin vaimoon, lapsiin ja muihin perheenjäseniin, koska heitä vaivaa ”ihosairaus”. Kṛpaṇa nimittäin kuvittelee voivansa suojella perhettään kuolemalta, tai hän luulee, että perhe tai ystävät pystyvät pelastamaan hänet kuoleman kynsistä. Tällaista kiintymystä perheeseen on havaittavissa jopa alemmissa eläimissä, jotka nekin pitävät huolta jälkeläisistään. [lower animals who] Koska Arjuna oli älykäs, hän pystyi ymmärtämään, että kiintymys perheenjäseniä kohtaan ja toive suojella heitä kuolemalta saivat aikaan hänen hämmennyksensä. Vaikka Arjuna ymmärsikin, että hänen velvollisuutensa eli taisteleminen odotti häntä, surkean heikkouden vuoksi hän ei pystynyt täyttämään velvollisuuttaan. Siksi hän pyytää Herra Kṛṣṇaa, korkeinta henkistä opettajaa, tekemään lopullisen ratkaisun. Hän tarjoutuu Kṛṣṇan oppilaaksi. Hän haluaa jättää ystävien väliset puheet. Mestarin ja oppilaan väliset puheet ovat vakavia, ja Arjuna haluaa nyt puhua hyvin vakavasti arvostetun henkisen opettajansa kanssa. Kṛṣṇa on sen vuoksi Bhagavad-gītāssa käsiteltävän tieteen alkuperäinen henkinen opettaja, ja Arjuna on ensimmäinen oppilas joka ymmärtää Gītān. Tapa, jolla Arjuna ymmärtää Bhagavad-gītān, on selitetty Gītāssa itsessään. Tästä huolimatta yksinkertaiset maalliset tutkijat selittävät, että meidän ei tarvitse antautua Kṛṣṇan persoonalle, vaan ”syntymättömälle Kṛṣṇan sisässä". Kṛṣṇan sisä- ja ulkopuolella ei ole mitään eroa, ja se joka ei pysty käsittämään tätä, on mitä suurin typerys yrityksissään ymmärtää Bhagavad-gītaa. 8. SÄE na hi prapaśyāmi mamāpanudyād yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām avāpya bhūmāv asapatnam ṛddhaṁ rājyaṁ surāṇām api cādhipatyam En tiedä, mikä ajaisi pois tämän surun, joka kuivaa aistini. En pysty hukuttamaan sitä, vaikka voittaisin vertaansa vailla olevan kuningaskunnan maan päältä ja taivaan puolijumalien kaltaisen ylivaltiuden. [I will not be able to destroy it even if I win an unrivalled kingdom on the earth with sovereignty like that of the demigods in heaven.] MERKITYS: Vaikka Arjuna esittikin niin monia uskonnollisten periaatteiden ja moraalisääntöjen tietämykseen perustuvia väitteitä, hän ei kuitenkaan pystynyt ratkaisemaan todellista ongelmaansa ilman henkisen opettajansa Herra Śrī Kṛṣṇan apua. Hän saattoi ymmärtää, että hänen niin kutsuttu tietonsa oli hyödytöntä eikä pystynyt poistamaan hänen ongelmiaan, jotka uhkasivat tuhota hänen koko olemassaolonsa, eikä hänen ollut mahdollista ratkaista näitä vaikeuksiaan ilman Herra Kṛṣṇan kaltaisen henkisen opettajan apua. Akateeminen tieto, oppineisuus, korkea asema ja muu vastaava eivät auta ratkaisemaan elämän ongelmia; vain Kṛṣṇan kaltainen [help can only be given by a spiritual master like Krsna.] henkinen opettaja voi auttaa. Johtopäätöksenä on, että sataprosenttisesti Kṛṣṇa-tietoinen henkinen opettaja on aito henkinen opettaja, sillä hän pystyy ratkaisemaan elämän ongelmat. Herra Caitanya sanoi, että se joka tuntee Kṛṣṇa-tietoisuuden tieteen, on todellinen henkinen Opettaja riippumatta hänen yhteiskunnallisesta asemastaan. kibāvipra, kibā nyāsī, śūdra kene naya yei kṛṣṇa-tattva-vettā, sei 'guru' haya. (Caitanya-caritamrta, Madhya 8.127) [kibavipra, kiba nyasi, sudra kene naya yei krsna-tattva-vetta, sei 'guru' haya. (Caitanya-caritamrta, Madhya 8.127)] ”On yhdentekevää, onko ihminen vipra [oppinut Veeda-viisauden tutkija], alhaissyntyinen tai maallisesta elämästä luopunut --- jos hän tuntee tieteen Kṛṣṇasta, hän on täydellinen ja arvovaltainen henkinen opettaja.” [master." So] Tuntematta Kṛṣṇa-tietoisuuden tiedettä kukaan ei voi olla aito ja vilpitön henkinen mestari. Veeda-kirjallisuudessa sanotaan myös: [Vedic literatures: ] ṣaṭ-karma-nipuṇo vipro mantra-tantra-viśāradaḥ avaiṣṇavo gurur na syād vaiṣṇavaḥ śvapaco guruḥ [svapaco guruh] ”Oppineesta bramiinista, joka tuntee kaikki Veeda-tiedon alueet, ei voi tulla henkistä opettajaa, ellei hän ole vaiṣṇava eli jos hän ei tunne tarkasti tiedettä Kṛṣṇa-tietoisuudesta. Mutta alhaiskastiseen perheeseen syntyneestä voi tulla henkinen opettaja, jos hän on vaiṣṇava eli Kṛṣṇa-tietoinen.” [Krsna conscious."] Aineellisen olemassaolon ongelmia --- syntymää, vanhenemista, sairautta ja kuolemaa --- ei voida poistaa rikkauksien ja taloudellisen kehityksen avulla. Monissa osissa maailmaa on vauraita ja taloudellisesti kehittyneitä valtioita täynnä kaikkia mukavuuksia, [wealth, and economically] mutta myös näissä maissa kärsitään aineellisen olemassaolon ongelmista. He etsivät eri teitä rauhaan, mutta voivat saavuttaa todellisen onnen, vain jos kääntyvät Kṛṣṇan tai Bhagavad-gītān ja Śrīmad-Bhāgavatamin puoleen kysyäkseen neuvoa, nämä muodostavat Kṛṣṇaa käsittelevän tieteen. [They are seeking peace in different ways, but they can achieve real happiness only if they consult Krsna, or the Bhagavad-gita and Srimad-Bhagavatam-which constitute the science of Krsna-or the bona fide representative of Krsna, the man in Krsna consciousness.] ' Jos taloudellinen kehitys ja aineelliset mukavuudet voisivat hälventää surun perheen, yhteiskunnan, kansakunnan tai kansojen kohtalosta, Arjuna ei olisi sanonut, että ei edes ainutlaatuinen maanpäällinen kuningaskunta tai puolijumalten kaltainen ylivaltius taivaallisilla planeetoilla voisi poistaa [If economic development and material comforts could drive away one's lamentations for family, social, national or international inebrieties, then Arjuna would not have said that even an unrivalled kingdom on earth or supremacy like that of the demigods in the heavenly planets would not be able to drive away his lamentations.] hänen suruaan. Hän haki siksi turvaa Kṛṣṇa-tietoisuudesta, mikä on oikea tie rauhaan ja sopusointuun. Aineellisen luonnon mullistukset saattavat pyyhkäistä pois taloudellisen kehityksen tai maailman ylivaltiuden minä hetkenä tahansa. Kohoaminen ylemmille planeetoille ja eläminen siellä, mitä ihmiset nyt tavoittelevat yrittäessään päästä kuuhun, voi myös päättyä lyhyeen. Bhagavad-gītāssa tämä vahvistetaan: kṣīṇe puṇye martyalokaṁ viśanti ”Kun hurskaiden tekojen tulokset on käytetty loppuun, ihminen [Even elevation into a higher planetary situation, as men are now seeking a place on the moon planet, can also be finished at one stroke. The Bhagavad-gita confirms this: ksine punye martyalokam visanti "When the results] vajoaa onnensa huipulta elämän alhaisimmalle tasolle.” Monet maailman poliitikot ovat pudonneet tuolla tavoin asemastaan, mikä aiheuttaa vain lisää murhetta. Jos siis haluamme tukahduttaa murheen pysyvästi, meidän on Arjunan lailla turvauduttava Kṛṣṇaan. Arjuna pyysi, että Kṛṣṇa ratkaisisi hänen ongelmansa lopullisesti --- se on Kṛṣṇa-tietoisuutta. 9. SÄE sañjaya uvāca evam uktvā hṛṣīkeśaṁ guḍākeśaḥ parantapaḥ na yotsya iti govindam uktvā tūṣṇīṁ babhūva ha ' Sañjaya sanoi: Näin puhuttuaan Arjuna, vihollisten kukistaja, sanoi Kṛṣṇalle: ”Govinda, minä en taistele”, ja vaipui hiljaisuuteen. MERKITYS: Dhṛtarāṣṭran on täytynyt ilahtua suuresti kuullessaan, että Arjuna ei aikonut taistella vaan halusi sen sijaan jättää taistelukentän elääkseen kerjäämällä, mutta Sañjaya sai hänet jälleen pettymään kertomalla, että Arjuna pystyi tappamaan vihollisensa (parantapaḥ). Vaikka kiintymys perheeseen olikin väliaikaisesti saanut Arjunan epätodellisen surun valtaan, hän antautui kuitenkin oppilaaksi Kṛṣṇalle, korkeimmalle henkiselle opettajalle.[was for the time being overwhelmed] Tämä merkitsi sitä, että hänen väärä murheensa, joka johtui vain kiintymyksestä perheeseen, hälvenisi kohta ja hän saisi täydellistä tietoa itseoivalluksesta eli Kṛṣṇa-tietoisuudesta ja tulisi sitten varmasti taistelemaan. Dhṛtarāṣṭran ilo oli siis ennenaikaista, sillä Arjuna tulisi saamaan tietoa Kṛṣṇalta ja päättäisi lopulta taistella. 10.SÄE tam uvāca hṛṣīkeśaḥ prahasann iva bhārata senayor ubhayor madhye viṣīdantam idaṁ vacaḥ Oi Bharatan jälkeläinen, silloin Kṛṣṇa sanoi hymyillen seuraavat sanat surun murtamalle Arjunalle heidän ollessaan molempien armeijoiden keskellä. MERKITYS: Keskustelu käytiin kahden läheisen ystävän, nimittäin Hṛṣīkeśan ja Guḍākeśan, välillä. Ystävyksinä he olivat samalla tasolla, mutta toinen heistä ryhtyi vapaaehtoisesti toisen oppilaaksi. Kṛṣṇa hymyili, koska ystävä oli halunnut tulla oppilaaksi. Kaiken Herrana, Hän on aina muita ylempiarvoisessa asemassa, mutta kuitenkin Hän suostuu olemaan ystävä, poika, rakastettu tai palvoja, henkilölle joka haluaa Hänet sellaiseen rooliin. Mutta [As Lord of all, He is always in the superior position as the master of everyone, and yet the Lord accepts one who wishes to be a friend, a son, a lover or a devotee, or who wants Him in such a role.] kun Kṛṣṇa hyväksyttiin opettajaksi, Hän omaksui välittömästi tuon roolin ja puhui oppilaansa kanssa kuten henkisen mestarin kuuluukin --- vakavasti. Näyttää siltä, että opettaja ja oppilas keskustelivat avoimesti kummankin armeijan keskellä, jotta kaikki hyötyisivät. Bhagavad-gītān keskusteluja ei siis ole tarkoitettu erityiselle henkilölle, yhteiskunnalle tai kansakunnalle vaan ne on tarkoitettu kaikille, ja niin ystävillä kuin vihollisillakin on yhtä suuri oikeus kuunnella niitä. 11. SÄE śrī-bhagavān uvāca aśocyān anvaśocas tvaṁ prajñā-vādāṁś ca bhāṣase gatāsūn agatāsūṁś ca nānuśocanti paṇḍitāḥ Siunattu Herra sanoi: Vaikka puhutkin oppineesti, suret sitä, mikä ei ole murheen arvoista. Viisaat eivät murehdi eläviä eivätkä kuolleita. [The Blessed Lord said: While speaking learned words, you are mourning for what is not worthy of grief. Those who are wise lament neither for the living nor the dead.] MERKITYS: Herra asettui heti opettajan asemaan ja moitti oppilastaan kutsuen tätä epäsuorasti tyhmyriksi. Herra sanoi, puhut kuin oppinut [Lord said, you are talking like] tietämättä kuitenkaan, että todella oppinut, joka tuntee ruumiin ja sielun välisen eron, ei murehdi mitään ruumiin läpikäymää vaihetta, ei elävää eikä kuollutta olotilaa. Kuten myöhemmissä luvuissa tullaan selvittämään, tieto merkitsee [condition. As it will be explained] aineen ja hengen ja niiden kummankin hallitsijan tuntemista. Arjuna väitti, että uskonnollisia periaatteita on pidettävä tärkeämpinä kuin politiikkaa ja sosiologiaa, mutta hän ei tiennyt, että tieto aineesta, sielusta ja Korkeimmasta on vieläkin tärkeämpää kuin uskonnolliset kaavat. Ja koska häneltä puuttui tämä tieto, hänen ei olisi pitänyt puhua kuin hyvinkin oppinut.[And, because] Koska hän ei ollut kovin oppinut, hän suri asioita, jotka eivät olleet murehtimisen arvoisia. Ruumis syntyy tiettynä hetkenä, ja se on määrätty katoamaan joko tänään tai huomenna. Siksi se ei ole yhtä tärkeä kuin sielu. Ihminen, joka ymmärtää tämän, on todellinen oppinut, eikä hänellä ole koskaan mitään syytä murehtia, riippumatta aineellisen ruumiin tilasta. kesken tästä alas 12. SÄE na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ na tvaṁ neme janādhipāḥ na caiva na bhaviṣyāmaḥ sarve vayam ataḥ param Ei ole milloinkaan ollut aikaa, jolloin Minua ei ole ollut tai sinua taikka kaikkia näitä kuninkaita; koskaan tulevaisuudessakaan kukaan meistä ei lakkaa olemasta. MERKITYS: Veeda-kirjoissa, niin Kaṭha Upaniṣadissa kuin Śvetāśvatara Upaniṣadissakin, sanotaan, että Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ylläpitää lukemattomia eläviä olentoja sen mukaan, minkälaisen elämäntilanteen he ovat itselleen luoneet omilla teoillaan ja niiden seuraamuksilla. Tuo Jumaluuden Ylin Persoonallisuus elää myös täysivaltaisena laajentumanaan jokaisen elävän olennon sydämessä. Vain pyhimykset, jotka näkevät saman Korkeimman Herran kaiken sisä- ja ulkopuolella, voivat saavuttaa täydellisen ja ikuisen rauhan. [Lord, can] nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām eko bahūnāṁ yo vidadhāti kāmān tam ātmasthaṁ ye 'nupaśyanti dhīrās teṣāṁ śāntiḥ śāśvatī netareṣām (Kaṭha Upaniṣad 2.2.13) [cetananam eko bahunam yo vidadhati kaman tam atmastham ye 'nupasyanti dhiras tesam santih sasvati netaresam. (Katha 2.2.13) Arjunalle paljastettu Veeda-totuus on tarkoitettu kaikille maailman ihmisille, jotka ovat olevinaan hyvin oppineita vaikka itse asiassa heidän tietonsa on vähäistä. Herra sanoo selvästi, että Hän Itse, Arjuna ja kaikki [Arjuna, and] taistelukentälle kokoontuneet kuninkaat ovat ikuisesti [battlefield, are] yksilöllisiä olentoja ja että Herra on ikuisesti elävien olentojen ylläpitäjä niin heidän ehdollistuneessa kuin vapautetussa elämäntilanteessa. Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on korkein [conditioned as well as in their liberated situations.] yksilöllinen olento, ja Arjuna, Herran ikuinen seuralainen, sekä kaikki paikalle kokoontuneet kuninkaat ovat myös ikuisia, yksilöllisiä henkilöitä. [individual, eternal] He olivat yksilöllisiä olentoja menneisyydessä, ja myös tulevaisuudessa he säilyvät yksilöinä. Heidän yksilöllisyytensä oli tosiasia menneisyydessä, ja se jatkuu keskeytymättä myös tulevaisuudessa. Kenelläkään ei siis ole mitään syytä suruun. Māyāvāda-teorian mukaan yksilösielu sulautuu yhteen persoonattoman Brahmanin kanssa vapauduttuaan māyān eli harhan peitteestä [maya or illusion] ja menettää yksilöllisen olemassaolonsa, mutta Herra Kṛṣṇa, korkein auktoriteetti, ei tue säkeessä tätä teoriaa. Myös se teoria, että me olemme yksilöitä vain ehdollistuneessa olotilassamme, tulee tässä hylätyksi. Kṛṣṇa sanoo selvästi, että myös tulevaisuudessa Herran ja muiden elävien olentojen yksilöllisyys jatkuu ikuisesti, kuten Upaniṣadeissa vahvistetaan. Kṛṣṇa on arvovaltainen, sillä harha ei voi koskaan [Krsna is authoritative because Krsna cannot be subject to illusion. If individuality is not a fact, then Krsna] saada Häntä valtaansa. Jos tämä yksilöllisyys ei ole tosiasia, Kṛṣṇa ei painottaisi sitä näin paljon ja sanoisi, että se jatkuu tulevaisuudessakin. Māyāvāda-filosofian kannattaja saattaa kiistää tämän sanomalla, että Kṛṣṇan mainitsema yksilöllisyys ei ole henkistä vaan aineellista. Vaikka hyväksyisimmekin väitteen, että yksilöllisyys on aineellista, kuinka sitten Kṛṣṇan yksilöllisyys voidaan selittää? Kṛṣṇa sanoo tässä, että myös Hän on yksilöllinen, niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Hän on julistanut olevansa yksilöllinen olento monin eri tavoin, ja Hän on ilmoittanut, että persoonaton Brahman on Hänen alapuolellaan. Kṛṣṇa on säilyttänyt kaiken aikaa henkisen yksilöllisyytensä; jos Häntä pidetään tavallisena ehdollistuneena sieluna, jolla on yksilöllinen tietoisuus, silloin Hänen Bhagavad-gītānsa ei kelpaa arvovaltaiseksi kirjoitukseksi. Tavallinen ihminen, jolla on neljä inhimillistä heikkoutta, ei pysty opettamaan mitään kuulemisen arvoista. Gītā on tuonkaltaisen kirjallisuuden yläpuolella. Mikään maailmallinen kirja ei voi vetää vertoja Bhagavad-gītālle. Jos Kṛṣṇaa pidetään tavallisena ihmisenä, Gītā menettää kaiken merkityksensä. Māyāvādit väittävät, että tässä säkeessä esiintuotu moninaisuus on aivan tavanomaista ja viittaa ruumiiseen. Mutta edellisessä säkeessä tällainen ruumiiseen perustuva elämänkäsitys on jo tuomittu. Kuinka Kṛṣṇa voisi taas puhua ruumiista tuon tavanomaisen käsityksen pohjalta, tuomittuaan ensin elävien olentojen ruumiiseen perustuvan elämänkäsityksen? Yksilöllisyys siis säilyy henkisellä tasolla, kuten Śrī Rāmānuja ja muut suuret ācāryat vahvistavat. Monissa Gītān kohdissa sanotaan selvästi, että vain Herran palvojat voivat ymmärtää tämän henkisen yksilöllisyyden. Ne, jotka kadehtivat Kṛṣṇaa, Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, eivät pysty todella pääsemään sisälle tähän suureen kirjallisuuteen. Muut kuin Kṛṣṇa-bhaktat lähestyvät Gītān opetuksia kuin mehiläiset, jotka yrittävät nuolla hunajapurkkia. Hunajaa ei voi maistaa avaamatta purkin kantta. Samalla tavalla ainoastaan Kṛṣṇan palvojat voivat ymmärtää Bhagavad-gītān mystiikan, eikä kukaan muu voi edes maistaa sitä, kuten kirjan neljännessä luvussa sanotaan. Gīta ei avaudu myöskään sellaisille, jotka kadehtivat Herran olemassaoloa. Māyāvādīen selitys Gītaan on siksi mitä pahinta totuuden vääristelemistä. Herra Caitanya on kieltänyt meitä lukemasta māyāvādīen kirjoittamia selityksiä, ja Hän varoittaa, että ihminen, joka hyväksyy māyāvāda-filosofian, menettää täysin kykynsä ymmärtää Gītān todellisen salaisuuden. Jos yksilöllisyys viittaisi empiiriseen maailmaan, Herralla ei olisi mitään tarvetta esittää opetuksiaan. Henkisen sielun ja Herran individualiteetti on ikuinen tosiasia, kuten edellä mainituissa Veeda-kirjoituksissa vahvistetaan. 13. SÄE dehino 'smin yathā dehe kaumāraṁ yauvanaṁ jarā tathā dehāntara-prāptir dhīras tatra na muhyati Aivan kuten ruumiillistunut sielu jatkuvasti vaeltaa tässä ruumiissa lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta vanhuuteen, samalla tavoin sielu siirtyy toiseen ruumiiseen kuoleman hetkellä. Vakaamielinen henkilö ei hämmenny tällaisesta muutoksesta. MERKITYS: Koska kaikki elävät olennot ovat yksilöllisiä sieluja, jokainen heistä vaihtaa ruumistaan joka hetki, näyttäen joskus lapselta, joskus nuorelta ja joskus vanhukselta. Henkinen sielu on kuitenkin aina sama ja muuttumaton. Lopulta tämä yksilöllinen sielu vaihtaa ruumista kuoleman hetkellä ja siirtyy uuteen ruumiiseen. Koska sielu saa varmasti seuraavassa syntymässä uuden kehon, joko aineellisen tai henkisen, Arjunalla ei ollut mitään syytä surra Bhīṣman tai Droṇan kuolemaa ja huolehtia heidän tähtensä. Hänen olisi pikemminkin pitänyt iloita, että he pystyivät nyt vaihtamaan vanhat ruumiinsa uusiin ja uudistamaan siten voimansa. Ruumiinvaihdos tuo mukanaan uudet nautinnon ja kärsimyksen vaihtelut tässä elämässä tehtyjen tekojen mukaisesti. Bhīṣma ja Droṇa, jotka olivat jaloja sieluja, saisivat varmasti seuraavassa elämässään henkisen kehon, tai ainakin he saavuttaisivat taivaalliset planeetat ja nauttisivat siellä ylen määrin. Kummassakaan tapauksessa ei siis ollut mitään syytä murheeseen. Sitä, joka täydellisesti ymmärtää yksilöllisen sielun, Ylisielun ja niin aineellisen kuin henkisenkin luonnon luonteen, kutsutaan dhīraksi eli vakaamieliseksi. Ruumiinvaihdokset eivät harhauta häntä. Māyāvāda-teoria henkisten sielujen ykseydestä ei voi pitää paikkaansa, sillä henkistä sielua ei voida jakaa erillisiksi osiksi. Jos Korkeimmasta voitaisiin erottaa erilaisia yksilöllisiä sieluja, tekisi se Korkeimmasta jakautuvaisen eli muuttuvaisen, ja se on vastoin periaatetta, jonka mukaan Korkein Sielu on muuttumaton. Kuten Gītāssa vahvistetaan, Korkeimman erilliset osaset ovat olemassa ikuisesti (sanātana), ja heitä kutsutaan nimellä kṣara --- se merkitsee, että heillä on taipumus vajota aineelliseen luontoon. Nämä erilliset osaset ovat olleet sellaisia ikuisesti, ja jopa vapauduttuaan yksilöllinen sielu pysyy samanlaisena --- erillisenä osasena. Mutta saavutettuaan vapautuksen sielu elää ikuisesti autuudessa ja täydessä tiedossa yhdessä Jumaluuden Persoonallisuuden kanssa. Teoriaa heijastumisesta voidaan soveltaa Ylisieluun, joka on läsnä jokaisessa yksilöllisessä ruumiissa Paramātmāna erillään yksilöllisestä elävästä olennosta. Kun taivas heijastuu veteen, vedessä voidaan nähdä aurinko, kuu ja tähdet. Tähtiä voidaan verrata eläviin olentoihin ja aurinkoa tai kuuta Korkeimpaan Herraan. Arjuna on yksilöllinen, erillinen henkinen sielu, ja Jumaluuden Persoonallisuus Śrī Kṛṣṇa on Korkein Sielu. He eivät ole samalla tasolla, kuten neljännen luvun alussa käy ilmi. Jos Arjuna olisi samalla tasolla kuin Kṛṣṇa, eikä Kṛṣṇa olisi Arjunaa ylhäisemmässä asemassa, heidän suhteensa opettajana ja oppilaana olisi täysin merkityksetön. Jos he kummatkin olisivat harhaanjohtavan energian (māyān) eksyttämiä, ei olisi mitään syytä siihen, että toinen neuvoo toista. Sellainen opettaminen olisi täysin hyödytöntä, sillä māyān kahlitsema olento ei voi antaa arvovaltaisia ohjeita. Meidän on siis hyväksyttävä Herra Kṛṣṇa Korkeimmaksi Herraksi, joka on ylhäisemmässä asemassa kuin elävä olento, Arjuna, joka on māyān lumoissa elävä, todellisuuden unohtanut sielu. 14. SÄE mātrā-sparśās tu kaunteya śītoṣṇa-sukha-duḥkha-dāḥ āgamāpāyino 'nityās tāṁs titikṣasva bhārata Oi Kuntīn poika, onnen ja onnettomuuden väliaikainen ilmaantuminen ja niiden katoaminen ajallaan ovat kuin talven ja kesän ilmaantuminen ja katoaminen. Ne syntyvät aistihavainnosta, oi Bhāratan jälkeläinen, ja ihmisen täytyy oppia kestämään ne häiriintymättä. MERKITYS: Voidakseen täyttää velvollisuutensa kunnolla ihmisen on opittava kestämään onnen ja onnettomuuden väliaikainen ilmaantuminen ja katoaminen. Veeda-ohjeiden mukaan ihmisen on peseydyttävä aikaisin aamulla myös Māgha-kuukauden (tammi-helmikuun) aikana, jolloin on hyvin kylmä. Siitä huolimatta uskonnollisia periaatteita noudattava mies kylpee aamuisin, ja nainen laittaa ruokaa touko-kesäkuussa, kesän kuumimpana aikana. Ihmisen on täytettävä velvollisuutensa huolimatta ilmaston aiheuttamista epämukavuuksista. Vastaavasti kṣatriyoiden uskonnollinen velvollisuus on taistella, eikä kṣatriya luovu tästä velvollisuudesta, vaikka hän joutuisikin taistelemaan ystäviään tai sukulaisiaan vastaan. Uskonnollisten periaatteiden määräämiä velvollisuuksia ja sääntöjä on noudatettava, jotta voitaisiin kohottautua tiedon tasolle, sillä ainoastaan tiedon ja antaumuksen avulla ihminen pystyy vapauttamaan itsensä māyān (harhan) kahleista. Ne kaksi eri nimeä, joilla Arjunaa tässä säkeessä kutsutaan, ovat myös merkittäviä. Nimi Kaunteya viittaa hänen mahtavaan sukuunsa äidin puolelta, ja nimi Bhārata on osoituksena hänen isänpuoleisen sukunsa kunniakkuudesta. Hänen sukuperintönsä on siis hyvin maineikas, ja tällainen suuri perintö velvoittaa ihmisen täyttämään velvollisuutensa oikealla tavalla; Arjuna ei siis voi välttää taistelua. 14. SÄE |
BBT International, Inc. 1983, 2004 Bhagavad-gita As It Is (Finnish), complete edition, revised and enlarged, with original Sanskrit text, Roman transliteration, English equivalents, trans and elaborate purports.
TOINEN LUKU Yhteenveto Gītāsta 1. SÄE sañjaya uvāca taṁ tathā kṛpayāviṣṭam aśru-pūrṇākulekṣaṇam viṣīdantam idaṁ vākyam uvāca madhusūdanaḥ Sañjaya sanoi: Nähdessään Arjunan säälin valtaamana ja hyvin suruissaan, silmät kyynelten täyttäminä, Madhusūdana, Kṛṣṇa, puhui seuraavasti. [Sanjaya said: Seeing Arjuna full of compassion, his mind depressed, his eyes full of tears, Madhusudana, Krsna, spoke the following words.] MERKITYS: Aineellinen sääli, valitus ja kyyneleet johtuvat siitä, että meillä ei ole tietoa todellisesta minästämme. Oman itsen oivaltamisessa on kyse ikuisen sielun säälimisestä. Sana ”Madhusūdana” on merkittävä tässä säkeessä. Herra Kṛṣṇa tappoi Madhu-demonin, ja nyt Arjuna halusi Kṛṣṇan tappavan väärinymmärryksen demonin, joka esti häntä täyttämästä velvollisuuttaan. Kukaan ei tiedä, mihin sääli pitäisi kohdistaa. Hukkuvan miehen puvun sääliminen on järjetöntä. Tietämättömyyden mereen pudonnutta miestä ei voida pelastaa vain pelastamalla hänen ulkoinen pukunsa eli karkea aineellinen ruumis. Sellaista ihmistä, joka ei tiedä tätä ja suree sielun ulkoista pukua, kutsutaan śūdraksi, turhaan valittavaksi. Arjuna oli kṣatriya, eikä hänen odotettu käyttäytyvän tällä tavoin. Herra Kṛṣṇa voi karkottaa tietämättömyyteen vajonneen ihmisen murheen, ja tätä tarkoitusta varten Hän lauloi Bhagavad-gītān. Tässä luvussa korkein auktoriteetti, Herra Śrī Kṛṣṇa, antaa ohjeita itseoivalluksesta selittämällä analyyttisesti aineellisen ruumiin ja henkisen sielun välisen eron. Tämä oivallus on mahdollinen silloin, kun ihminen toimii vailla kiintymystä työn tuloksiin ja hänellä on vakaa käsitys todellisesta itsestä. [This realization is possible when one works without attachment to fruitive results and is situated in the fixed conception of the real self.] 2. SÄE śrī-bhagavān uvāca kutas tvā kaśmalam idaṁ viṣame samupasthitam anārya-juṣṭam asvargyam akīrti-karam arjuna Jumaluuden Ylin Persoonallisuus sanoi: Rakas Arjuna, kuinka nämä epäpuhtaudet ovat päässeet valtaamaan mielesi? Ne eivät sovi lainkaan miehelle, joka tietää elämän arvon. Ne eivät johda ylemmille planeetoille vaan häpeään. [The Supreme Personality of Godhead said: My dear Arjuna, how have these impurities come upon you? They are not at all befitting a man who knows the value of life. They lead not to higher planets but to infamy.] MERKITYS: Kṛṣṇa ja Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ovat identtisiä, ja siksi Kṛṣṇaa kutsutaan Bhagavāniksi[Bhagavan] läpi koko Gītān. Bhagavān on Absoluuttisen Totuuden lopullinen olemus. Absoluuttinen Totuus oivalletaan kolmessa eri aspektissa, joista ensimmäinen on Brahmanin[, namely Brahman, or] eli persoonattoman, kaikkialla vallitsevan hengen ymmärtäminen. Seuraava taso on Paramātmān, kaikkien elävien olentojen sydämessä läsnä olevan Ylisielun, ymmärtäminen, ja korkein taso on Bhagavānin, Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden eli Herra Kṛṣṇan, ymmärtäminen. Śrīmad-Bhāgavatamissa (1.2.11) [Srimad-Bhagavatam (1.2.11) this] tämä käsitys Absoluuttisesta Totuudesta selitetään seuraavasti: vadanti tat tattva-vidas tattvaṁ yaj jñanam advayam brahmeti paramātmeti bhagavān iti śabdyate ”Absoluuttisen Totuuden tuntija ymmärtää Absoluuttisen Totuuden kolmessa eri aspektissa, jotka kaikki ovat identtisiä. Nämä Absoluuttisen Totuuden olemuspuolet ovat Brahman, Paramātmā ja Bhagavān.” Nämä kolme jumalaista olemuspuolta voidaan selittää käyttämällä esimerkkiä auringosta, jolla on myös kolme eri olemuspuolta, nimittäin auringonvalo, auringon pinta ja itse aurinko. Alkuvaiheessa tutkitaan auringonsäteitä. Auringon pinnan ymmärtäjä on jo edistynyt pidemmälle, ja se, joka pystyy astumaan itse aurinko-planeetalle, on päässyt tutkimuksissaan kaikkein pisimmälle. Tavanomaisia tutkijoita, jotka tyytyvät ymmärtämään vain auringonvalon --- sen leviämisen maailmankaikkeuteen ja sen persoonattoman olemuspuolen häikäisevän hohdon --- voidaan verrata niihin, jotka pystyvät oivaltamaan vain Absoluuttisen Totuuden Brahman-olemuspuolen. Pidemmälle edistyneet voivat käsittää myös auringonkehrän luonteen, mitä verrataan Absoluuttisen Totuuden Paramātmā-olemuspuolen ymmärtämiseen. Ja se, joka pääsee auringon sisimpään, on verrattavissa niihin, jotka ovat oivaltaneet Korkeimman Absoluuttisen Totuuden persoonallisen olemuspuolen. Sen vuoksi bhaktat eli henkisen tien kulkijoista ne, jotka ovat oivaltaneet Absoluuttisen Totuuden Bhagavān-olemuspuolen, ovat kaikista ylhäisimpiä, vaikkakin kaikki Absoluuttisen Totuuden tutkijat ovat kosketuksissa saman asian kanssa. Auringonvaloa, auringonkehrää ja aurinko-planeetan sisäisiä toimintoja ei voida erottaa toisistaan, mutta näiden kolmen eri aspektin tutkijat eivät silti kuulu samaan kategoriaan. Suuri Veeda-tiedon auktoriteetti Parāśara Muni, Vyāsadevan isä, on selittänyt sanan bhagavān merkityksen. [word bhagavan is explained by the great authority Parasara Muni,] Korkeinta Henkilöä, jolla on kaikki rikkaus, voima, kunnia, kauneus, tieto ja kieltäymys, kutsutaan Bhagavāniksi. Maailmassa on monia henkilöitä, jotka ovat hyvin rikkaita, voimakkaita, kauniita, kuuluisia, oppineita ja kieltäymyksellisiä, mutta kukaan ei voi väittää omistavansa kaikkia rikkauksia, olevansa kaikkein voimakkain jne. Ainoastaan Kṛṣṇa voi väittää näin, sillä Hän on Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Yhdelläkään elävällä olennolla, ei edes Brahmālla, Śivalla tai Nārāyaṇalla, ole sellaisia mahteja kuin Kṛṣṇalla. Brahmā itse sanoo Brahma-saṁhitāssa, että Herra Kṛṣṇa on Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Kukaan ei ole Hänen veroisensa tai Hänen yläpuolellaan. Hän on alkuperäinen Herra eli Bhagavān, joka tunnetaan Govindana, ja Hän on kaikkien syiden korkein alkusyy: [all causes:] īśvaraḥ paramaḥ kṛṣṇaḥ sac-cid-ānanda-vigrahaḥ anādir ādir govindaḥ sarva-kāraṇa-kāraṇam ”On olemassa monia henkilöitä, joilla on Bhagavānin ominaisuuksia, mutta Kṛṣṇa on kaikista korkein, koska kukaan ei voi viedä voittoa Hänestä. Hän on Korkein Henkilö, ja Hänen muotonsa on ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta. Hän on alkuperäinen Herra Govinda ja kaikkien syiden alkusyy.” (Brahma-saṁhitā 5.1) Bhāgavatamissa on myös lueteltu monia Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden inkarnaatioita, mutta siinä kuvaillaan Kṛṣṇan olevan Jumaluuden alkuperäinen Persoonallisuus, josta monet, monet inkarnaatiot ja Jumaluuden eri Persoonallisuudet ovat laajentuneet: ete cāṁśa-kalāḥ puṁsaḥ kṛṣṇas tu bhagavān svayam indrāri-vyākulaṁ lokaṁ mṛḍayanti yuge yuge i i "Kaikki tässä luetellut Jumalan inkarnaatiot ovat joko Korkeimman Jumalan täysivaltaisia iaajentumia tai täysivaltaisten laajentumien osia, mutta Kṛṣṇa on Itse Jumaluuden Ylin Persoonallisuus.” (ŚB. 1.3.28) Kṛṣṇa on siis alkuperäinen Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Absoluuttinen Totuus, niin Ylisielun kuin persoonattoman Brahmanin alkulähde. Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden seurassa Arjunan ei todellakaan sopinut murehtia sukulaisiaan, ja Kṛṣṇa ilmaisi siksi hämmästyksensä sanalla kutaḥ, 'mistä'. Tuollaista epäpuhtautta ei odotettu arjalaisten sivistyneeseen ihmisluokkaan kuuluvalla mieheltä. Sanaa āryan [, and therefore. Krsna expressed His surprise with the word kutah, "wherefrom." Such impurities were never expected from a person belonging to the civilized class of men known as Aryans. The word Aryan] ' käytetään henkilöistä, jotka tuntevat elämän todellisen merkityksen ja joiden sivilisaatio perustuu henkiseen oivallukseen. Aineellisen elämänkäsityksen hallitsemat ihmiset eivät tiedä, että elämän todellinen päämäärä on Absoluuttisen Totuuden eli Bhagavānin --- Viṣṇun --- oivaltaminen. He ovat lumoutuneet aineellisen maailman ulkonaisista piirteistä eivätkä siksi tiedä, mitä vapautus merkitsee. Sellaisia ihmisiä, jotka eivät tiedä mitään aineellisista kahleista vapautumisesta, kutsutaan ei-arjalaisiksi. Arjuna oli kṣatriya mutta poikkesi velvollisuuksistaan kieltäytyessään taistelemasta. Tällainen pelkuruus on sopivaa ainoastaan ei-arjalaisille. Velvollisuuksista poikkeaminen ei auta ihmistä kehittymään henkisessä elämässä, eikä se suo myöskään mahdollisuutta niittää mainetta tässä maailmassa. Herra Kṛṣṇa ei hyväksynyt Arjunan niin kutsuttua sääliä sukulaisiaan kohtaan. 3. SÄE klaibyaṁ mā sma gamaḥ pārtha naitat tvayy upapadyate kṣudraṁ hṛdaya-daurbalyaṁ tyaktvottiṣṭha parantapa Oi Pṛthān poika, älä anna periksi tuolle alentavalle heikkoudelle. Se ei sovi sinulle. Jätä tuollainen surkea sydämen heikkous ja nouse, oi vihollisen kukistaja. MERKITYS: Arjunaa kutsutaan Pṛthān pojaksi.[as the son of Prtha,] Pṛthā oli Kṛṣṇan isän Vasudevan sisko. Arjuna oli siis Kṛṣṇan lähisukulainen. Jos kṣatriyan poika kieltäytyy taistelemasta, hän on kṣatriya vain nimellisesti, ja jos bramiinin poika toimii syntisesti, hän on bramiini vain nimellisesti. Tällaiset kṣatriyat ja bramiinit eivät ole isiensä arvoisia poikia. Kṛṣṇa ei siksi halunnut, että Arjunasta tulisi kelvoton kṣatriyan poika. Arjuna oli Kṛṣṇan kaikkein läheisin ystävä, ja Kṛṣṇa antoi hänelle suoraan neuvoja taisteluvaunuissa, mutta jos Arjuna luopuisi taistelusta kaikista näistä eduista huolimatta, hän tekisi kunniattoman teon. Siksi Kṛṣṇa sanoi, että tällainen asenne ei sopinut Arjunalle. [battle he would be committing an infamous act. Therefore Krsna] Arjuna saattoi väittää, että hän luopuisi taistelusta jalomielisesti sen suuren kunnioituksen tähden, jota hän tunsi Bhīsmaa ja sukulaisiaan kohtaan, mutta Kṛṣṇa piti tällaista jalomielisyyttä pelkkänä sydämen heikkoutena. Kukaan auktoriteettikaan ei [magnanimity mere weakness of heart. Such false magnanimity was not approved by any authority.] hyväksynyt tuollaista valheellista jalomielisyyttä. Arjunan kaltaisen henkilön, joka saa ohjeita suoraan Kṛṣṇalta, on hylättävä tuollainen jalomielisyys tai niin kutsuttu väkivallattomuus. 4. SÄE arjuna uvāca kathaṁ bhīṣmam ahaṁ saṅkhye droṇaṁ ca madhusūdana iṣubhiḥ pratiyotsyāmi pūjārhāv ari-sūdana Arjuna sanoi: Oi vihollisten surmaaja, oi Madhun tappaja, kuinka minä saattaisin hyökätä tässä taistelussa nuolineni Bhīṣman ja Droṇan kaltaisia, palvontani arvoisia miehiä vastaan? [Arjuna said: O killer of enemies, O killer of Madhu, how can] MERKITYS: Kunnioitettavat ylempiarvoiset henkilöt, kuten isoisä Bhīṣmadeva ja opettaja Droṇācārya, ovat aina palvonnanarvoisia. Vaikka he hyökkäisivätkin, heitä vastaan ei pidä hyökätä. Ylempiä vastaan ei yleisen tavan mukaan pidä taistella edes sanallisesti. Vaikka he joskus olisivatkin ankaria käytöksessään, heitä ei pidä kohdella ankarasti. Kuinka Arjuna sitten saattaisi hyökätä heitä vastaan? Voisiko Kṛṣṇa koskaan hyökätä omaa isoisäänsä Ugrasenaa tai opettajaansa Sāndīpani Munia vastaan? Tällaisia perusteluja Arjuna esitti Kṛṣṇalle. [These were some of the arguments offered by Arjuna] 5. SÄE gurūn ahatvā hi mahānubhāvān śreyo bhoktuṁ bhaikṣyam apīha loke hatvārtha-kāmāṁs tu gurūn ihaiva bhuñjīya bhogān rudhira-pradigdhān On parempi elää tässä maailmassa kerjäten kuin elää opettajieni, näiden suurten sielujen, elämän kustannuksella. Vaikka he havittelisivatkin maallista voittoa, he ovat silti minua ylhäisemmässä asemassa. Jos heidät tapetaan, kaikki mistä nautimme on veren tahraamaa. [It would be better to live in this world by begging than to live at the cost of the lives of great souls who are my teachers. Even though desiring worldly gain, they are superiors. If they are killed, everything we enjoy will be tainted with blood.] MERKITYS: Kirjoitusten ohjeiden mukaan sellainen opettaja, joka toimii häpeällisesti ja on menettänyt arvostelukykynsä, on hylättävä. Bhīṣman ja Droṇan oli taisteltava Duryodhanan puolella, koska tämä tuki heitä taloudellisesti. Heidän ei olisi itse asiassa pitänyt hyväksyä tuollaista asemaa vain taloudellisista syistä. Siinä tilanteessa heitä ei enää voitu kunnioittaa opettajina. Arjuna ajatteli kuitenkin, että he olivat kaikesta huolimatta häntä ylempiarvoisia, ja jos hän heidän kuolemansa jälkeen nauttisi aineellisista voitoista, hänen voittonsa olisi silloin veren tahrima. 6. SÄE na caitad vidmaḥ kataran no garīyo yad vā jayema yadi vā no jayeyuḥ yān eva hatvā na jijīviṣāmas te 'vasthitāḥ pramukhe dhārtarāṣṭrāḥ Emmekä tiedä liioin, kumpi olisi parempi --- voittaa heidät vai hävitä heille. Jos surmaisimme Dhṛtarāṣṭran pojat, emme haluaisi sen jälkeen enää elää, ja siinä he nyt seisovat vastassamme tällä taistelukentällä. [If we killed the sons of Dhrtarastra, we should not care to live. Yet they are now standing before us on the battlefield.] MERKITYS: Arjuna ei tiennyt, pitäisikö hänen taistella ja joutua ehkä käyttämään tarpeettomasti väkivaltaa, vaikka taisteleminen onkin kṣatriyan velvollisuus, vai pitäisikö hänen olla taistelematta ja elää kerjäämällä. Jos hän ei voittaisi vihollista, hänen olisi elettävä kerjäämällä. Voitto ei myöskään ollut varma, sillä kumpi puoli tahansa saattaisi olla voittoisa. Vaikka he voittaisivatkin (ja oikeus oli heidän puolellaan), heidän olisi kuitenkin hyvin vaikea elää, jos Dhṛtarāṣṭran pojat kuolisivat taistelussa. Näissä olosuhteissa voitto olisi heille vain toisenlainen häviö. Kaikki nämä Arjunan perustelut osoittivat selvästi, että hän ei ollut ainoastaan suuri Herran palvoja vaan myös erittäin valaistunut henkilö, joka pystyi täysin [All these considerations by Arjuna definitely proved that not only was he a great devotee of the Lord but he] hallitsemaan mielensä ja aistinsa. Hänen halunsa elää kerjäämällä kuninkaallisesta syntyperästään huolimatta on myös merkki kieltäymyksestä. Kaikki nämä ominaisuudet sekä hänen luottamuksensa Śrī Kṛṣṇan (henkisen opettajansa) ohjeisiin osoittavat, että hän oli todella hurskas. Tästä voidaan päätellä, että Arjuna oli sopiva saavuttamaan vapautuksen. Jollei ihminen pysty hallitsemaan aistejaan, hän ei pysty kohottautumaan tiedon tasolle, ja ilman tietoa ja antaumusta kukaan ei voi saavuttaa vapautusta. Arjuna täytti nämä edellytykset, ja sen lisäksi hän oli myös aineellisessa mielessä erittäin ansioitunut. ' 7. SÄE
kārpaṇya-doṣopahata-svabhāvaḥ pṛcchāmi tvāṁ dharma-sammūḍha-cetāḥ yac chreyaḥ syān niścitaṁ brūhi tan me śiṣyas te 'haṁ śādhi māṁ tvāṁ prapannam Minulle on epäselvää, mikä on velvollisuuteni, ja surkea heikkous on vienyt minulta mielenrauhan. Tässä tilassa pyydän Sinua selvästi sanomaan, mikä on hyväksi minulle. Olen nyt Sinun oppilaasi ja Sinulle antautunut sielu. Ohjaathan minua! [Now I am confused about my duty and have lost all composure because of miserly weakness. In this condition I am asking You to tell me for certain what is best for me.] MERKITYS: Tämä maailma itsessään on sellainen, että aineellisten toimintojen järjestelmä saa jokaisen hämmentymään. Jokainen askel on täynnä hämmennystä, ja meidän on sen takia käännyttävä aidon henkisen opettajan puoleen, joka osaa ohjata meitä niin, että voimme toteuttaa elämän tarkoituksen. Kaikki Veeda-kirjat neuvovat meitä kääntymään aidon henkisen opettajan puoleen vapautuaksemme elämän hankaluuksista, joita koituu tiellemme ilman että niitä toivomme. [life, which] Ne ovat kuin metsäpalo, joka vain jotenkin syttyy ilman että kukaan sitä sytyttää. Tilanne maailmassa on sellainen, että elämässä ilmaantuu itsestään vaikeuksia, vaikka emme haluakaan niitä. [such' that] Kukaan ei halua tulipaloa, mutta se syttyy kuitenkin ja saa meidät neuvottomiksi. Veeda-viisaus neuvoo meitä kääntymään oppilasketjuun kuuluvan henkisen opettajan puoleen ratkaistaksemme elämämme vaikeudet ja ymmärtääksemme tuon ratkaisun tieteen. Sellaisen ihmisen, jolla on aito henkinen opettaja, odotetaan tietävän kaiken. Meidän ei siis pidä jäädä aineellisen maailman synnyttämän hämmennyksen valtaan, vaan meidän on käännyttävä henkisen opettajan puoleen. Se on tämän säkeen viesti. Kuka sitten on aineellisen hämmennyksen valtaama? Jokainen, joka ei ymmärrä elämän ongelmia. Bṛhad-āraṇyaka Upaniṣadissa (3.8.10) hämmentynyttä ihmistä kuvaillaan seuraavasti: [In the Brhad-aranyaka Upanisad (3.8.10) the perplexed man] yo vā etad akṣaraṁ gārgy aviditvāsmāl lokāt praiti sa kṛpaṇah. ”Surkea on ihminen, joka ei ratkaise elämän ongelmia ihmisolentona ja jättää tämän maailman kuin kissa tai koira, ymmärtämättä itseoivalluksen tiedettä.” Ihmiselämä on mitä arvokkain mahdollisuus elävälle olennolle, sillä hän voi käyttää sen ratkaistakseen elämän ongelmat; niinpä sellainen ihminen, joka ei käytä tätä tilaisuutta oikealla tavalla hyödykseen, on hyvin surkuteltava. Älykäs ihminen eli bramiini on taas sellainen, että hän käyttää saamaansa ihmisruumista kaikkien elämän ongelmien ratkaisemiseen. Ya etad akṣaraṁ gārgi viditvāsmāl lokāt praiti sa brāhmaṇaḥ. [problems of life. Ya etad aksaram gargi viditvasmaþ lokat praiti sa brahmanah.] Kṛpaṇat, surkeat ihmiset, tuhlaavat aineellisen elämänkäsityksen vallassa aikansa sairaalloiseen kiintymykseen perhettään, yhteiskuntaansa ja maataan kohtaan. Ihmiset ovat usein kiintyneitä perhe-elämään, nimittäin vaimoon, lapsiin ja muihin perheenjäseniin, koska heitä vaivaa ”ihosairaus”. Kṛpaṇa nimittäin kuvittelee voivansa suojella perhettään kuolemalta, tai hän luulee, että perhe tai ystävät pystyvät pelastamaan hänet kuoleman kynsistä. Tällaista kiintymystä perheeseen on havaittavissa jopa alemmissa eläimissä, jotka nekin pitävät huolta jälkeläisistään. [lower animals, who] Koska Arjuna oli älykäs, hän pystyi ymmärtämään, että kiintymys perheenjäseniä kohtaan ja toive suojella heitä kuolemalta saivat aikaan hänen hämmennyksensä. Vaikka Arjuna ymmärsikin, että hänen velvollisuutensa eli taisteleminen odotti häntä, surkean heikkouden vuoksi hän ei pystynyt täyttämään velvollisuuttaan. Siksi hän pyytää Herra Kṛṣṇaa, korkeinta henkistä opettajaa, tekemään lopullisen ratkaisun. Hän tarjoutuu Kṛṣṇan oppilaaksi. Hän haluaa jättää ystävien väliset puheet. Mestarin ja oppilaan väliset puheet ovat vakavia, ja Arjuna haluaa nyt puhua hyvin vakavasti arvostetun henkisen opettajansa kanssa. Kṛṣṇa on sen vuoksi Bhagavad-gītāssa käsiteltävän tieteen alkuperäinen henkinen opettaja, ja Arjuna on ensimmäinen oppilas joka ymmärtää Gītān. Tapa, jolla Arjuna ymmärtää Bhagavad-gītān, on selitetty Gītāssa itsessään. Tästä huolimatta yksinkertaiset maalliset tutkijat selittävät, että meidän ei tarvitse antautua Kṛṣṇan persoonalle, vaan ”syntymättömälle Kṛṣṇan sisässä". Kṛṣṇan sisä- ja ulkopuolella ei ole mitään eroa, ja se joka ei pysty käsittämään tätä, on mitä suurin typerys yrityksissään ymmärtää Bhagavad-gītaa. 8. SÄE na hi prapaśyāmi mamāpanudyād yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām avāpya bhūmāv asapatnam ṛddhaṁ rājyaṁ surāṇām api cādhipatyam En tiedä, mikä ajaisi pois tämän surun, joka kuivaa aistini. En pystyisi lievittämään sitä, vaikka voittaisin vertaansa vailla olevan kukoistavan kuningaskunnan maan päältä ja taivaan puolijumalien kaltaisen ylivaltiuden. [I will not be able to dispel it even if I win a prosperous, unrivaled kingdom on earth with sovereignty like the demigods in heaven.] MERKITYS: Vaikka Arjuna esittikin niin monia uskonnollisten periaatteiden ja moraalisääntöjen tietämykseen perustuvia väitteitä, hän ei kuitenkaan pystynyt ratkaisemaan todellista ongelmaansa ilman henkisen opettajansa Herra Śrī Kṛṣṇan apua. Hän saattoi ymmärtää, että hänen niin kutsuttu tietonsa oli hyödytöntä eikä pystynyt poistamaan hänen ongelmiaan, jotka uhkasivat tuhota hänen koko olemassaolonsa, eikä hänen ollut mahdollista ratkaista näitä vaikeuksiaan ilman Herra Kṛṣṇan kaltaisen henkisen opettajan apua. Akateeminen tieto, oppineisuus, korkea asema ja muu vastaava eivät auta ratkaisemaan elämän ongelmia; vain Kṛṣṇan kaltainen [help can be given only by a spiritual master like Krsna.] henkinen opettaja voi auttaa. Johtopäätöksenä on, että sataprosenttisesti Kṛṣṇa-tietoinen henkinen opettaja on aito henkinen opettaja, sillä hän pystyy ratkaisemaan elämän ongelmat. Herra Caitanya sanoi, että se joka tuntee Kṛṣṇa-tietoisuuden tieteen, on todellinen henkinen Opettaja riippumatta hänen yhteiskunnallisesta asemastaan. kibā vipra, kibā nyāsī, śūdra kene naya yei kṛṣṇa-tattva-vettā, sei 'guru' haya. [kiba vipra, kiba nyasi, sudra kene naya yei krsna-tattva-vetta, sei 'guru' haya] ”On yhdentekevää, onko ihminen vipra [oppinut Veeda-viisauden tutkija], alhaissyntyinen tai maallisesta elämästä luopunut --- jos hän tuntee tieteen Kṛṣṇasta, hän on täydellinen ja arvovaltainen henkinen opettaja.” [master." (Caitanya-caritamrta, Madhya 8.128) So] Tuntematta Kṛṣṇa-tietoisuuden tiedettä kukaan ei voi olla aito ja vilpitön henkinen mestari. Veeda-kirjallisuudessa sanotaan myös: [Vedic literature:] ṣaṭ-karma-nipuṇo vipro mantra-tantra-viśāradaḥ avaiṣṇavo gurur na syād vaiṣṇavaḥ śvapaco guruḥ [sva-paco guruh] ”Oppineesta bramiinista, joka tuntee kaikki Veeda-tiedon alueet, ei voi tulla henkistä opettajaa, ellei hän ole vaiṣṇava eli jos hän ei tunne tarkasti tiedettä Kṛṣṇa-tietoisuudesta. Mutta alhaiskastiseen perheeseen syntyneestä voi tulla henkinen opettaja, jos hän on vaiṣṇava eli Kṛṣṇa-tietoinen.”(Padma Purāṇa) [Krsna conscious." (Padma Purana)] Aineellisen olemassaolon ongelmia --- syntymää, vanhenemista, sairautta ja kuolemaa --- ei voida poistaa rikkauksien ja taloudellisen kehityksen avulla. Monissa osissa maailmaa on vauraita ja taloudellisesti kehittyneitä valtioita täynnä kaikkia mukavuuksia, [wealth and economically] mutta myös näissä maissa kärsitään aineellisen olemassaolon ongelmista. Valtiot etsivät eri teitä rauhaan, mutta todellinen onni voidaan saavuttaa vain, kun Kṛṣṇan aidon edustajan eli Kṛṣṇa-tietoisen henkilön ohjauksessa kysytään neuvoa Kṛṣṇalta ottamalla avuksi Bhagavad-gītā? ja Śrīmad-Bhāgavatam, jotka koostuvat Kṛṣṇaa käsittelevästä tieteestä. [They are seeking peace in different ways, but they can achieve real happiness only if they consult Krsna, or the Bhagavad-gita and Srimad-Bhagavatam-which constitute the science of Krsna-through the bona fide representative of Krsna, the man in Krsna consciousness.] *-tuttua Jayn megalomaanista hulluutta, sama CC:ssä, hän on kuin suuri ilkikurinen lapsi, hulluja kaikki Jos taloudellinen kehitys ja aineelliset mukavuudet voisivat hälventää surun perheen, yhteiskunnan, kansakunnan tai kansojen kohtalosta, Arjuna olisi sanonut, että ainutlaatuinen maanpäällinen kuningaskunta tai puolijumalien kaltainen ylivaltius taivaallisilla planeetoilla voisivat poistaa [If economic development and material comforts could drive away one's lamentations for family, social, national or international inebrieties, then Arjuna would not have said that even an unrivaled kingdom on earth or supremacy like that of the demigods in the heavenly planets would be unable to drive away his lamentations.] hänen surunsa. Hän haki siksi turvaa Kṛṣṇa-tietoisuudesta, mikä on oikea tie rauhaan ja sopusointuun. Aineellisen luonnon mullistukset saattavat pyyhkäistä pois taloudellisen kehityksen tai maailman ylivaltiuden minä hetkenä tahansa. Kohoaminen ylemmille planeetoille ja eläminen siellä, mitä ihmiset nyt tavoittelevat yrittäessään päästä kuuhun, voi myös päättyä lyhyeen. Bhagavad-gītāssa tämä vahvistetaan: kṣīṇe puṇye martya-lokaṁ viśanti. ”Kun hurskaiden tekojen tulokset on käytetty loppuun, ihminen [Even elevation into a higher planetary situation, as men are now seeking on the moon planet, can also be finished at one stroke. The Bhagavad-gita confirms this: ksine punye martya-lokam visanti. "When the results] ' vajoaa onnensa huipulta elämän alhaisimmalle tasolle.” Monet maailman poliitikot ovat pudonneet tuolla tavoin asemastaan, mikä aiheuttaa vain lisää murhetta. Jos siis haluamme tukahduttaa murheen pysyvästi, meidän on Arjunan lailla turvauduttava Kṛṣṇaan. Arjuna pyysi, että Kṛṣṇa ratkaisisi hänen ongelmansa lopullisesti --- se on Kṛṣṇa-tietoisuutta. 9. SÄE sañjaya uvāca evam uktvā hṛṣīkeśaṁ guḍākeśaḥ parantapaḥ na yotsya iti govindam uktvā tūṣṇīṁ babhūva ha Sañjaya sanoi: Näin puhuttuaan Arjuna, vihollisten kukistaja, sanoi Kṛṣṇalle: ”Govinda, minä en taistele”, ja vaipui hiljaisuuteen. MERKITYS: Dhṛtarāṣṭran on täytynyt ilahtua suuresti kuullessaan, että Arjuna ei aikonut taistella vaan halusi sen sijaan jättää taistelukentän elääkseen kerjäämällä, mutta Sañjaya sai hänet jälleen pettymään kertomalla, että Arjuna pystyi tappamaan vihollisensa (parantapaḥ). Vaikka kiintymys perheeseen olikin väliaikaisesti saanut Arjunan epätodellisen surun valtaan, hän antautui kuitenkin oppilaaksi Kṛṣṇalle, korkeimmalle henkiselle opettajalle.[was, for the time being, overwhelmed] Tämä merkitsi sitä, että hänen väärä murheensa, joka johtui vain kiintymyksestä perheeseen, hälvenisi kohta ja hän saisi täydellistä tietoa itseoivalluksesta eli Kṛṣṇa-tietoisuudesta ja tulisi sitten varmasti taistelemaan. Dhṛtarāṣṭran ilo oli siis ennenaikaista, sillä Arjuna tulisi saamaan tietoa Kṛṣṇalta ja päättäisi lopulta taistella. 10.SÄE tam uvāca hṛṣīkeśaḥ prahasann iva bhārata senayor ubhayor madhye viṣīdantam idaṁ vacaḥ Oi Bharatan jälkeläinen, silloin Kṛṣṇa sanoi hymyillen seuraavat sanat surun murtamalle Arjunalle heidän ollessaan molempien armeijoiden keskellä. MERKITYS: Keskustelu käytiin kahden läheisen ystävän, nimittäin Hṛṣīkeśan ja Guḍākeśan, välillä. Ystävyksinä he olivat samalla tasolla, mutta toinen heistä ryhtyi vapaaehtoisesti toisen oppilaaksi. Kṛṣṇa hymyili, koska ystävä oli halunnut tulla oppilaaksi. Koska Kṛṣṇa on kaiken Herra, Hän on aina muita ylempiarvoinen, mutta siitä huolimatta Hän suostuu olemaan palvojansa ystävä, poika tai rakastettu, jos tämä niin toivoo. Mutta [As Lord of all, He is always in the superior position as the master of everyone, and yet the Lord agrees to be a friend, a son, or a lover for a devotee who wants Him in such a role.] kun Kṛṣṇa hyväksyttiin opettajaksi, Hän omaksui välittömästi tuon roolin ja puhui oppilaansa kanssa kuten henkisen mestarin kuuluukin --- vakavasti. Näyttää siltä, että opettaja ja oppilas keskustelivat avoimesti kummankin armeijan keskellä, jotta kaikki hyötyisivät. Bhagavad-gītān keskusteluja ei siis ole tarkoitettu erityiselle henkilölle, yhteiskunnalle tai kansakunnalle vaan ne on tarkoitettu kaikille, ja niin ystävillä kuin vihollisillakin on yhtä suuri oikeus kuunnella niitä. 11. SÄE śrī-bhagavān uvāca aśocyān anvaśocas tvaṁ prajñā-vādāṁś ca bhāṣase gatāsūn agatāsūṁś ca nānuśocanti paṇḍitāḥ Jumaluuden Ylin Persoonallisuus sanoi: Vaikka puhutkin oppineesti, suret sitä, mikä ei ole murheen arvoista. Viisaat eivät murehdi eläviä eivätkä kuolleita. [The Supreme Personality of Godhead said: While speaking learned words, you are mourning for what is not worthy of grief. Those who are wise lament neither for the living nor for the dead.] MERKITYS: Herra asettui heti opettajan asemaan ja moitti oppilastaan kutsuen tätä epäsuorasti tyhmyriksi. Herra sanoi: ”Puhut kuin oppinut [Lord said, "You are talking like] tietämättä kuitenkaan, että todella oppinut, joka tuntee ruumiin ja sielun välisen eron, ei murehdi mitään ruumiin läpikäymää vaihetta, ei elävää eikä kuollutta olotilaa.” Kuten myöhemmissä luvuissa selvitetään, tieto merkitsee [condition." As explained] aineen ja hengen ja niiden kummankin hallitsijan tuntemista. Arjuna väitti, että uskonnollisia periaatteita on pidettävä tärkeämpinä kuin politiikkaa ja sosiologiaa, mutta hän ei tiennyt, että tieto aineesta, sielusta ja Korkeimmasta on vieläkin tärkeämpää kuin uskonnolliset kaavat. Ja koska häneltä puuttui tämä tieto, hänen ei olisi pitänyt puhua kuin hyvinkin oppinut.[And because] Koska hän ei ollut kovin oppinut, hän suri asioita, jotka eivät olleet murehtimisen arvoisia. Ruumis syntyy tiettynä hetkenä, ja se on määrätty katoamaan joko tänään tai huomenna. Siksi se ei ole yhtä tärkeä kuin sielu. Ihminen, joka ymmärtää tämän, on todellinen oppinut, eikä hänellä ole koskaan mitään syytä murehtia, riippumatta aineellisen ruumiin tilasta. 12. SÄE na tv evāhaṁ jātu nāsaṁ na tvaṁ neme janādhipāḥ na caiva na bhaviṣyāmaḥ sarve vayam ataḥ param Ei ole milloinkaan ollut aikaa, jolloin Minua ei ole ollut tai sinua taikka kaikkia näitä kuninkaita; koskaan tulevaisuudessakaan kukaan meistä ei lakkaa olemasta. MERKITYS: Veeda-kirjoissa, niin Kaṭha Upaniṣadissa kuin Śvetāśvatara Upaniṣadissakin, sanotaan, että Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ylläpitää lukemattomia eläviä olentoja sen mukaan, minkälaisen elämäntilanteen he ovat itselleen luoneet omilla teoillaan ja niiden seuraamuksilla. Tuo Jumaluuden Ylin Persoonallisuus elää myös täysivaltaisena laajentumanaan jokaisen elävän olennon sydämessä. Vain pyhimykset, jotka näkevät saman Korkeimman Herran kaiken sisä- ja ulkopuolella, voivat saavuttaa täydellisen ja ikuisen rauhan. [Lord can] nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām eko bahūnāṁ yo vidadhāti kāmān tam ātmasthaṁ ye 'nupaśyanti dhīrās teṣāṁ śāntiḥ śāśvatī netareṣām (Kaṭha Upaniṣad 2.2.13) [cetananam eko bahunam yo vidadhati kaman tam atma-stham ye 'nupasyanti dhiras tesam santih sasvati netaresam] Arjunalle paljastettu Veeda-totuus on tarkoitettu kaikille maailman ihmisille, jotka ovat olevinaan hyvin oppineita vaikka itse asiassa heidän tietonsa on vähäistä. Herra sanoo selvästi, että Hän Itse, Arjuna ja kaikki [Arjuna and] taistelukentälle kokoontuneet kuninkaat ovat ikuisesti [battlefield are] yksilöllisiä olentoja ja että Herra on ikuisesti elävien olentojen ylläpitäjä niin heidän ehdollistuneessa kuin vapautetussakin elämäntilanteessaan. Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on korkein [conditioned and in their liberated situations.] yksilöllinen olento, ja Arjuna, Herran ikuinen seuralainen, sekä kaikki paikalle kokoontuneet kuninkaat ovat myös ikuisia, yksilöllisiä henkilöitä. [individual eternal] He olivat yksilöllisiä olentoja menneisyydessä, ja myös tulevaisuudessa he säilyvät yksilöinä. Heidän yksilöllisyytensä oli tosiasia menneisyydessä, ja se jatkuu keskeytymättä myös tulevaisuudessa. Kenelläkään ei siis ole mitään syytä suruun. Māyāvāda-teorian mukaan yksilösielu sulautuu yhteen persoonattoman Brahmanin kanssa vapauduttuaan māyān eli harhan peitteestä [maya, or illusion] ja menettää yksilöllisen olemassaolonsa, mutta Herra Kṛṣṇa, korkein auktoriteetti, ei tue säkeessä tätä teoriaa. Myös se teoria, että me olemme yksilöitä vain ehdollistuneessa olotilassamme, tulee tässä hylätyksi. Kṛṣṇa sanoo selvästi, että myös tulevaisuudessa Herran ja muiden elävien olentojen yksilöllisyys jatkuu ikuisesti, kuten Upaniṣadeissa vahvistetaan. Kṛṣṇan lausunto on arvovaltainen, sillä harha ei voi koskaan saada Häntä [Krsna's is authoritative because Krsna cannot be subject toillusion. If individuality were not a fact, then Krsna] valtaansa. Jos tämä yksilöllisyys ei olisi tosiasia, Kṛṣṇa ei painottaisi sitä näin paljon ja sanoisi, että se jatkuu tulevaisuudessakin. Māyāvāda-filosofian kannattaja saattaa kiistää tämän sanomalla, että Kṛṣṇan mainitsema yksilöllisyys ei ole henkistä vaan aineellista. Vaikka hyväksyisimmekin väitteen, että yksilöllisyys on aineellista, kuinka sitten Kṛṣṇan yksilöllisyys voidaan selittää? Kṛṣṇa sanoo tässä, että myös Hän on yksilöllinen, niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessakin. Hän on julistanut olevansa yksilöllinen olento monin eri tavoin, ja Hän on ilmoittanut, että persoonaton Brahman on Hänen alapuolellaan. Kṛṣṇa on säilyttänyt kaiken aikaa henkisen yksilöllisyytensä; jos Häntä pidetään tavallisena ehdollistuneena sieluna, jolla on yksilöllinen tietoisuus, silloin Hänen Bhagavad-gītānsa ei kelpaa arvovaltaiseksi kirjoitukseksi. Tavallinen ihminen, jolla on neljä inhimillistä heikkoutta, ei pysty opettamaan mitään kuulemisen arvoista. Gītā on tuonkaltaisen kirjallisuuden yläpuolella. Mikään maailmallinen kirja ei voi vetää vertoja Bhagavad-gītālle. Jos Kṛṣṇaa pidetään tavallisena ihmisenä, Gītā menettää kaiken merkityksensä. Māyāvādit väittävät, että tässä säkeessä esiintuotu moninaisuus on aivan tavanomaista ja viittaa ruumiiseen. Mutta edellisessä säkeessä tällainen ruumiiseen perustuva elämänkäsitys on jo tuomittu. Kuinka Kṛṣṇa voisi taas puhua ruumiista tuon tavanomaisen käsityksen pohjalta, tuomittuaan ensin elävien olentojen ruumiiseen perustuvan elämänkäsityksen? Yksilöllisyys siis säilyy henkisellä tasolla, kuten Śrī Rāmānuja ja muut suuret ācāryat vahvistavat. Monissa Gītān kohdissa sanotaan selvästi, että vain Herran palvojat voivat ymmärtää tämän henkisen yksilöllisyyden. Ne, jotka kadehtivat Kṛṣṇaa, Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, eivät pysty todella pääsemään sisälle tähän suureen kirjallisuuteen. Muut kuin Kṛṣṇa-bhaktat lähestyvät Gītān opetuksia kuin mehiläiset, jotka yrittävät nuolla hunajapurkkia. Hunajaa ei voi maistaa avaamatta purkin kantta. Samalla tavalla ainoastaan Kṛṣṇan palvojat voivat ymmärtää Bhagavad-gītān mystiikan, eikä kukaan muu voi edes maistaa sitä, kuten kirjan neljännessä luvussa sanotaan. Gīta ei avaudu myöskään sellaisille, jotka kadehtivat Herran olemassaoloa. Māyāvādīen selitys Gītaan on siksi mitä pahinta totuuden vääristelemistä. Herra Caitanya on kieltänyt meitä lukemasta māyāvādīen kirjoittamia selityksiä, ja Hän varoittaa, että ihminen, joka hyväksyy māyāvāda-filosofian, menettää täysin kykynsä ymmärtää Gītān todellisen salaisuuden. Jos yksilöllisyys viittaisi empiiriseen maailmaan, Herralla ei olisi mitään tarvetta esittää opetuksiaan. Henkisen sielun ja Herran individualiteetti on ikuinen tosiasia, kuten edellä mainituissa Veeda-kirjoituksissa vahvistetaan. 13. SÄE dehino 'smin yathā dehe kaumāraṁ yauvanaṁ jarā tathā dehāntara-prāptir dhīras tatra na muhyati Aivan kuten ruumiillistunut sielu jatkuvasti vaeltaa tässä ruumiissa lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta vanhuuteen, samalla tavoin sielu siirtyy toiseen ruumiiseen kuoleman hetkellä. Vakaamielinen henkilö ei hämmenny tällaisesta muutoksesta. MERKITYS: Koska kaikki elävät olennot ovat yksilöllisiä sieluja, jokainen heistä vaihtaa ruumistaan joka hetki, näyttäen joskus lapselta, joskus nuorelta ja joskus vanhukselta. Henkinen sielu on kuitenkin aina sama ja muuttumaton. Lopulta tämä yksilöllinen sielu vaihtaa ruumista kuoleman hetkellä ja siirtyy uuteen ruumiiseen. Koska sielu saa varmasti seuraavassa syntymässä uuden kehon, joko aineellisen tai henkisen, Arjunalla ei ollut mitään syytä surra Bhīṣman tai Droṇan kuolemaa ja huolehtia heidän tähtensä. Hänen olisi pikemminkin pitänyt iloita, että he pystyivät nyt vaihtamaan vanhat ruumiinsa uusiin ja uudistamaan siten voimansa. Ruumiinvaihdos tuo mukanaan uudet nautinnon ja kärsimyksen vaihtelut tässä elämässä tehtyjen tekojen mukaisesti. Bhīṣma ja Droṇa, jotka olivat jaloja sieluja, saisivat varmasti seuraavassa elämässään henkisen kehon, tai ainakin he saavuttaisivat taivaalliset planeetat ja nauttisivat siellä ylen määrin. Kummassakaan tapauksessa ei siis ollut mitään syytä murheeseen. Sitä, joka täydellisesti ymmärtää yksilöllisen sielun, Ylisielun ja niin aineellisen kuin henkisenkin luonnon luonteen, kutsutaan dhīraksi eli vakaamieliseksi. Ruumiinvaihdokset eivät harhauta häntä. Māyāvāda-teoria henkisten sielujen ykseydestä ei voi pitää paikkaansa, sillä henkistä sielua ei voida jakaa erillisiksi osiksi. Jos Korkeimmasta voitaisiin erottaa erilaisia yksilöllisiä sieluja, tekisi se Korkeimmasta jakautuvaisen eli muuttuvaisen, ja se on vastoin periaatetta, jonka mukaan Korkein Sielu on muuttumaton. Kuten Gītāssa vahvistetaan, Korkeimman erilliset osaset ovat olemassa ikuisesti (sanātana), ja heitä kutsutaan nimellä kṣara --- se merkitsee, että heillä on taipumus vajota aineelliseen luontoon. Nämä erilliset osaset ovat olleet sellaisia ikuisesti, ja jopa vapauduttuaan yksilöllinen sielu pysyy samanlaisena --- erillisenä osasena. Mutta saavutettuaan vapautuksen sielu elää ikuisesti autuudessa ja täydessä tiedossa yhdessä Jumaluuden Persoonallisuuden kanssa. Teoriaa heijastumisesta voidaan soveltaa Ylisieluun, joka on läsnä jokaisessa yksilöllisessä ruumiissa Paramātmāna erillään yksilöllisestä elävästä olennosta. Kun taivas heijastuu veteen, vedessä voidaan nähdä aurinko, kuu ja tähdet. Tähtiä voidaan verrata eläviin olentoihin ja aurinkoa tai kuuta Korkeimpaan Herraan. Arjuna on yksilöllinen, erillinen henkinen sielu, ja Jumaluuden Persoonallisuus Śrī Kṛṣṇa on Korkein Sielu. He eivät ole samalla tasolla, kuten neljännen luvun alussa käy ilmi. Jos Arjuna olisi samalla tasolla kuin Kṛṣṇa, eikä Kṛṣṇa olisi Arjunaa ylhäisemmässä asemassa, heidän suhteensa opettajana ja oppilaana olisi täysin merkityksetön. Jos he kummatkin olisivat harhaanjohtavan energian (māyān) eksyttämiä, ei olisi mitään syytä siihen, että toinen neuvoo toista. Sellainen opettaminen olisi täysin hyödytöntä, sillä māyān kahlitsema olento ei voi antaa arvovaltaisia ohjeita. Meidän on siis hyväksyttävä Herra Kṛṣṇa Korkeimmaksi Herraksi, joka on ylhäisemmässä asemassa kuin elävä olento, Arjuna, joka on māyān lumoissa elävä, todellisuuden unohtanut sielu. 14. SÄE mātrā-sparśās tu kaunteya śītoṣṇa-sukha-duḥkha-dāḥ āgamāpāyino 'nityās tāṁs titikṣasva bhārata Oi Kuntīn poika, onnen ja onnettomuuden väliaikainen ilmaantuminen ja niiden katoaminen ajallaan ovat kuin talven ja kesän ilmaantuminen ja katoaminen. Ne syntyvät aistihavainnosta, oi Bhāratan jälkeläinen, ja ihmisen täytyy oppia kestämään ne häiriintymättä. MERKITYS: Voidakseen täyttää velvollisuutensa kunnolla ihmisen on opittava kestämään onnen ja onnettomuuden väliaikainen ilmaantuminen ja katoaminen. Veeda-ohjeiden mukaan ihmisen on peseydyttävä aikaisin aamulla myös Māgha-kuukauden (tammi-helmikuun) aikana, jolloin on hyvin kylmä. Siitä huolimatta uskonnollisia periaatteita noudattava mies kylpee aamuisin, ja nainen laittaa ruokaa touko-kesäkuussa, kesän kuumimpana aikana. Ihmisen on täytettävä velvollisuutensa huolimatta ilmaston aiheuttamista epämukavuuksista. Vastaavasti kṣatriyoiden uskonnollinen velvollisuus on taistella, eikä kṣatriya luovu tästä velvollisuudesta, vaikka hän joutuisikin taistelemaan ystäviään tai sukulaisiaan vastaan. Uskonnollisten periaatteiden määräämiä velvollisuuksia ja sääntöjä on noudatettava, jotta voitaisiin kohottautua tiedon tasolle, sillä ainoastaan tiedon ja antaumuksen avulla ihminen pystyy vapauttamaan itsensä māyān (harhan) kahleista. Ne kaksi eri nimeä, joilla Arjunaa tässä säkeessä kutsutaan, ovat myös merkittäviä. Nimi Kaunteya viittaa hänen mahtavaan sukuunsa äidin puolelta, ja nimi Bhārata on osoituksena hänen isänpuoleisen sukunsa kunniakkuudesta. Hänen sukuperintönsä on siis hyvin maineikas, ja tällainen suuri perintö velvoittaa ihmisen täyttämään velvollisuutensa oikealla tavalla; Arjuna ei siis voi välttää taistelua. 14. SÄE |