Vastaava englanniksi[1. luku]: http://bookchanges.com/wp-content/uploads/2009/09/Bg-Chapter-1-diff.htm
myrkytettiinkö A.C.B.S. Srīla Prabhupāda??
Totuus ei voi olla kiellettyä!! Prabhupada-links
myrkytettiinkö A.C.B.S. Srīla Prabhupāda??
Totuus ei voi olla kiellettyä!! Prabhupada-links
|
toisella puolella muutettu BBTi-versio, tällä puolella alkuperäinen A.C.B.S. Srila Prabhupadan Macmillan-versio vuodelta 1972; Krishna Books Inc. ; joka on oikeutettu painamaan ja julkaisemaan Prabhupadan ennen vuotta 1978 tekemiä BBT:n kirjoja. uusi alkuperäinen suomennos syntyy samalla, blogiin voi kommentoida
ENSIMMÄINEN LUKU Sotajoukkojen kohtaaminen Kurukṣetran taistelukentällä 1.Säe dhṛtarāṣṭra uvāca dharma-kṣetre kuru-kṣetre samavetā yuyutsavaḥ māmakāḥ pāṇḍavāś caiva kim akurvata sañjaya Dhṛtarāṣṭra sanoi: Oi Sañjaya, mitä tekivät minun poikani ja Pāṇḍun pojat kokoonnuttuaan taistelunhaluisina Kurukṣetran pyhiinvaelluspaikalle? [Dhrtarastra said: O Sanjaya, after assembling in the place of pilgrimage at Kuruksetra, what did my sons and the sons of Pandu do, being desirous to fight?] MERKITYS: Laajalti luettu Bhagavad-gītā käsittelee tiedettä teismistä, joka esitetään yhteenvetona Gīta-māhātmyassa eli Gītan ylistyksessä. Gīta-māhātmyassa sanotaan, että Bhagavad-gītaa on luettava tutkiskellen Herra Kṛṣṇan palvojan avustuksella, ja se on yritettävä ymmärtää ilman henkilökohtaisiin motiiveihin perustuvia tulkintoja. Bhagavad-gītāssa itsessään on esimerkki opin selvästä ymmärtämisestä --- Arjuna, joka kuuli Gītān suoraan Herralta. Jos ihminen on niin onnekas, että hän ymmärtää Bhagavad-gītān tämän oppilasketjun jäseneltä ilman motiiveihin pohjautuvia tulkintoja, hänen oppineisuutensa kattaa enemmän kuin koko Veeda-viisauden ja maailman kaikkien pyhien kirjoitusten viisauden. Bhagavad-gītāssa on kaikki se, mikä sisältyy muihin kirjoituksiin, ja sen lisäksi lukija löytää myös asioita, joita ei voida löytää mistään muualta. Tämä on erityisesti ominaista Gītālle. Sen on puhunut Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Herra Śrī Kṛṣṇa, ja siksi se on täydellinen esitys teismistä. Mahābhāratassa kuvatut Dhṛtarāṣṭran ja Sañjayan väliset keskustelut muodostavat perustan tälle suurelle filosofialle. Tämä filosofinen keskustelu käytiin Kurukṣetran taistelukentällä, joka muinaisista Veeda-ajoista saakka on ollut pyhiinvaelluspaikka. Herra Itse selitti tämän filosofian ihmiskunnan johdatukseksi ollessaan henkilökohtaisesti läsnä tällä planeetalla. Sana dharma-kṣetra (paikka, jossa toimitetaan uskonnollisia rituaaleja) on merkityksellinen, koska Jumaluuden Ylin Persoonallisuus oli paikalla Kurukṣetran taistelukentällä Arjunan joukoissa. Dhṛtarāṣṭra, Kurujen isä, epäili suuresti poikiensa mahdollisuutta saavuttaa voittoa taistelussa. Hän kysyi siksi ministeriltään Sañjayalta: ”Mitä tekivät minun poikani ja Pāṇḍun pojat?” (tämä oikein suomeksi, mutta: ["What did my sons and the sons of Pandu do?"] Hän tiesi, että hänen omat poikansa ja hänen nuoremman veljensä Pāṇḍun pojat olivat kokoontuneet Kurukṣetralle päättäväisinä aloittamaan sodan. Silti hänen esittämänsä kysymys on merkityksellinen. Hän ei halunnut, että serkukset ja veljekset tekisivät mitään sovitteluratkaisua, ja häntä kiinnosti tietää, miten hänen omien poikiensa kävisi taistelussa. Koska taistelu oli tarkoitus käydä Kurukṣetralla, joka mainitaan Veedoissa palvontapaikkana --- se oli tunnettu jopa taivaan asukkaille --- Dhṛtarāṣṭra oli peloissaan ajatellessaan, miten taistelupaikka tulisi vaikuttamaan taistelun kulkuun. Dhṛtarāṣṭra tiesi hyvin, että paikalla olisi suotuisa vaikutus Arjunaan ja Pāṇḍun poikiin, sillä he olivat luonnoltaan hurskaita. Sañjaya oli Vyäsan oppilas ja saattoi Vyāsan armosta nähdä Kurukṣetran taistelukentän, vaikka hän olikin Dhṛtarāṣṭran huoneessa. Niinpä Dhṛtarāṣṭra tiedusteli häneltä, mitä taistelukentällä tapahtui. Sekä Pāṇḍavat että Dhṛtarāṣṭran pojat kuuluvat samaan perheeseen, mutta Dhṛtarāṣṭran kysymys paljastaa hänen ajatuksensa. Hän piti vain omia poikiaan Kuruina ja kielsi Pāṇḍun pojilta oikeuden kuningaskuntaan. Tämä paljastaa Dhṛtarāṣṭran erityisen suhteen veljenpoikiinsa Pāṇḍaviin. Jo alusta asti on odotettavissa, että Duryodhana ja muut Dhṛtarāṣṭran pojat kitketään kuin rikkaruohot riisipellolta siltä Kurukṣetran pyhältä maalta, jolla Śrī Kṛṣṇa, uskonnon isä, oli henkilökohtaisesti paikalla, ja täydellisen [the religious field of Kuruksetra where the father of] uskonnolliset henkilöt Yudhiṣṭhira kuninkaanaan saavat vallan Herralta. Tämä on sanojen dharma-kṣetre ja kuru-kṣetre erityinen merkitys niiden historiallisen ja Veeda-kirjallisuuteen liittyvän merkityksen lisäksi. 2. SÄE sañjaya uvāca dṛṣṭvā tu pāṇḍavānīkaṁ vyūḍhaṁ duryodhanas tadā ācāryam upasaṅgamya rājā vacanam abravīt Sañjaya sanoi: Oi kuningas, tarkasteltuaan Pāṇḍun poikien kokoamaa armeijaa kuningas Duryodhana meni opettajansa luo ja puhui tälle seuraavasti: [Sanjaya said: O King, after looking over the army gathered by the sons of Pandu, King Duryodhana went to his teacher and began to speak the following words:] MERKITYS: Dhṛtarāṣṭra oli ollut syntymästään saakka sokea. Valitettavasti häneltä puuttui myös henkinen näkökyky. Dhṛtarāṣṭra tiesi hyvin, että hänen poikansa olivat yhtä sokeita uskonnon suhteen, ja hän oli varma siitä, etteivät he koskaan pääsisi yhteisymmärrykseen Pāṇḍavien kanssa, jotka olivat syntymästään saakka hurskaita. Häntä kuitenkin huolestutti pyhiinvaelluspaikan vaikutus poikiinsa, ja Sañjaya ymmärsi, miksi hän kysyi taistelukentän tilanteesta. Hän halusi rohkaista masentunutta Kuningasta ja [He wanted, therefore, to encourage the despondent King, and thus he warned him that his sons...] varoitteli, etteivät tämän pojat tulisi tekemään mitään kompromisseja, vaikka he olivatkin pyhän paikan vaikutuksessa. Sañjaya ilmoitti Kuninkaalle, että tämän poika Duryodhana meni heti Pāṇḍavien sotilasvoiman nähtyään oman armeijansa ylipäällikön Droṇācāryan luo kertoakseen tälle miten asiat olivat. Vaikka Duryodhanaa kutsuttiin kuninkaaksi, tilanne oli niin vakava, että hänen täytyi neuvotella sotilasjohtajansa[commander-in-chief] kanssa. Hän oli täten erittäin hyvä poliitikko. Duryodhanan ulkoinen diplomaattisuus ei kuitenkaan pystynyt peittämään sitä pelkoa, jota hän tunsi nähdessään Pāṇḍavien taisteluun ryhmittämät sotajoukot. ' 3. SÄE sañjaya uvāca dṛṣṭvā tu pāṇḍavānīkaṁ vyūḍhaṁ duryodhanas tadā ācāryam upasaṅgamya rājā vacanam abravīt Oi opettajani, katso tuota Pāṇḍun poikien valtaisaa armeijaa, jonka sinun älykäs oppilaasi, Drupadan poika, on niin taitavasti ryhmittänyt. [O my teacher, behold the great army of the sons of Pandu, so expertly arranged by your intelligent disciple, the son of Drupada.] MERKITYS: Duryodhana, hyvä diplomaatti, halusi osoittaa suuren bramiinin ja sotaylipäällikön[commander-in-chief] Droṇācāryan tekemät Virheet. Droṇācāryalle oli tullut poliittista riitaa kuningas Drupadan kanssa, joka oli Arjunan vaimon Draupadīn isä. Tämän riidan jälkeen Drupada toimitti suuren uhrimenon ja sai siitä siunauksen, jonka mukaan hänen tuleva poikansa kykenisi surmaamaan Droṇācāryan. Droṇācārya oli tästä täysin tietoinen, mutta [Dronacarya knew this perfectly well, and yet, as a liberal brahmana, he did not hes...] oikeamielisenä bramiinina, hän ei kuitenkaan epäröinyt opettaa kaikkia sotatieteen salaisuuksia Drupadan pojalle Dhṛṣṭadyumnalle, kun tämä lähetettiin hänen luokseen saamaan sotilaskasvatusta. Kurukṣetran taistelukentällä Dhṛṣṭadyumna oli nyt Pāṇḍavien puolella, ja juuri hän oli ryhmittänyt heidän sotajoukkonsa opittuaan tuon taiteen Droṇācāryalta. Duryodhana osoitti Droṇācāryalle tämän virheen, jotta tämä olisi taistelussa valpas ja ehdoton. Hän halusi myös osoittaa, että Droṇācāryan ei pitänyt olla yhtä lempeä taistellessaan Pāṇḍava-veljeksiä vastaan, jotka hekin olivat Droṇācāryan rakkaita oppilaita. Etenkin Arjuna oli hänen kaikkein rakkain ja parhain oppilaansa. Duryodhana halusi myös varoittaa, että taistelussa tuollainen lempeys johtaisi häviöön. 4. SÄE atra śūrā maheṣv-āsā bhīmārjuna-samā yudhi yuyudhāno virāṭaś ca drupadaś ca mahā-rathaḥ Tässä armeijassa on monia mahtavia jousimiehiä, jotka ovat taistelussa Bhīman ja Arjunan veroisia, ja siinä on myös sellaisia suuria taistelijoita kuin Yuyudhāna, Virāṭa ja Drupada. [Here in this army there are many heroic bowmen equal in fighting to Bhima and Arjuna; there are also great fighters like Yuyudhana, Virata and Drupada.] MERKITYS: Vaikka Dhṛṣṭadyumna ei ollutkaan kovin suuri este ajateltaessa Droṇācāryan mahtavaa sotilasvoimaa, oli kuitenkin monia muita, jotka olivat [there were many others who were the cause of fear.] pelon aihe. Duryodhanan mielestä he olivat kuin suuria kompastuskiviä voittoon johtavalla tiellä, sillä jokainen heistä oli yhtä pelottava kuin Bhīma ja Arjuna. Hän tunsi Bhīman ja Arjunan voiman ja vertasi siksi muita heihin. 5. SÄE dhṛṣṭaketuś cekitānaḥ kāśirājaś ca vīryavān purujit kuntibhojaś ca śaibyaś ca nara-puṅgavaḥ Siinä on myös suuria ja voimallisia sotasankareita, kuten Dhṛṣṭaketu, Cekitāna, Kāṣirāja, Purujit, Kuntibhoja ja Śaibya. [There are] 6. SÄE yudhāmanyuś ca vikrānta uttamaujāś ca vīryavān saubhadro draupadeyāś ca sarva eva mahā-rathāḥ Siinä on mahtava Yudhāmanyu, hyvin voimakas Uttamaujā, Subhadrān poika ja Draupadīn pojat. Kaikki nämä soturit ovat suuria sotavaunutaistelijoita. [There are] 7. SÄE asmākaṁ tu viśiṣṭā ye tān nibodha dvijottama nāyakā mama sainyasya saṁjñārthaṁ tān bravīmi te Oi bramiineista paras, jotta saisit tietää, anna kun kerron sinulle niistä päälliköistä, jotka ovat erityisen kelvollisia johtamaan minun sotajoukkojani. [O best of the brahmanas, for your information, let me tell you about the captains who are especially qualified to lead my military force.] 8. SÄE bhavān bhīṣmaś ca karṇaś ca kṛpaś ca samitiṁ-jayaḥ aśvatthāmā vikarṇaś ca saumadattis tathaiva ca Meidän puolellamme ovat muun muassa sinä itse, Bhīṣma, Karṇa, Kṛpa, Aśvatthāmā, Vikarṇa ja Somadattan poika Bhūriśravā, jotka ovat aina voittoisia taistelussa. [There are personalities like yourself, Bhisma, Karna, Krpa, ] MERKITYS: Duryodhana luettelee tässä taistelun poikkeukselliset sankarit, jotka ovat aina voittoisia. Vikarṇa on Duryodhanan veli, Aśvatthāmā on Droṇācāryan poika, ja Saumadatti eli Bhūriśravā on Bāhlīkoiden kuninkaan poika. Karṇa on Arjunan velipuoli, sillä Kuntī synnytti hänet ennen kuin avioitui kuningas Pāṇḍun kanssa. Kṛpācāryan kaksoissisar avioitui Droṇācāryan kanssa. 9. SÄE anye ca bahavaḥ śūrā mad-arthe tyakta-jīvitāḥ nānā-śastra-praharaṇāḥ sarve yuddha-viśāradāḥ On myös monia muita sankareita, jotka ovat valmiit kuolemaan puolestani. He kaikki ovat hyvin aseistautuneita, ja he ovat kokeneita sotatieteessä. MERKITYS: Mitä tulee muihin, kuten Jayadrathaan, Kṛtavarmaan, [Krtavarma, Salya, etc.-all are determined to lay down their lives...] Śalyaan, ja muihin -he ovat kaikki päättäneet uhrata elämänsä Duryodhanan puolesta. On siis jo päätetty, että he kaikki tulevat kuolemaan Kurukṣetran taistelussa, sillä he taistelevat syntisen Duryodhanan puolella. Duryodhana oli tietenkin varma voitostaan näiden edellä mainittujen ystäviensä yhdistettyä voimansa. 10. SÄE aparyāptaṁ tad asmākaṁ balaṁ bhīṣmābhirakṣitam paryāptaṁ tv idam eteṣāṁ balaṁ bhīmābhirakṣitam Meidän voimamme on mittaamaton, ja meitä suojaa täydellisesti isoisä Bhīṣma, kun taas Bhīman tarkoin suojelemien Pāṇḍavien voima on rajallinen. MERKITYS: Duryodhana vertaa tässä kummankin puolen voimaa. Hän luulee oman armeijansa voimaa mittaamattomaksi, sillä se on kaikista kokeneimman kenraalin, isoisä Bhīṣman, erityissuojeluksessa. Pāṇḍavien joukot ovat sen sijaan mahdiltaan rajalliset, sillä niitä suojaa kokemattomampi kenraali Bhīma, joka on varsin vähäpätöinen Bhīṣmaan verrattuna. Duryodhana oli aina kateellinen Bhīmalle, sillä hän tiesi hyvin, että jos hänen täytyisi ylipäätään kuolla, ainoastaan Bhīma voisi tappaa hänet. Duryodhana luotti kuitenkin omaan voittoonsa, koska Bhīṣma oli paikalla, sillä Bhīṣma oli Bhīmaa paljon mahtavampi kenraali. Hänen johtopäätöksensä voittoisasta taistelusta oli siis hyvin perusteltu. 11. SÄE ayaneṣu ca sarveṣu yathā-bhāgam avasthitāḥ bhīṣmam evābhirakṣantu bhavantaḥ sarva eva hi Nyt kaikkien teidän on annettava täysi tukenne isoisä Bhīṣmalle, seistessänne omalla strategisella paikallanne armeijan kärkiryhmässä. [Now all of you must give full support to Grandfather Bhisma, standing at your respective strategic points in the phalanx of the army.] MERKITYS: Ylistettyään Bhīṣman urhoollisuutta Duryodhanalle tuli mieleen, että muut saattaisivat tuntea itsensä vähemmän tärkeiksi, ja tavanomaiseen diplomaattiseen tapaansa hän yritti pelastaa tilanteen näillä sanoilla. Hän painotti, että Bhīṣmadeva oli epäilemättä sankareista mahtavin, mutta hän oli vanha mies, ja jokaisen täytyi siksi erityisesti ajatella hänen varjelemistaan kaikilta sivuilta. Hän voisi joutua taisteluun, ja vihollinen saattaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun hänen huomionsa on kiinnittynyt toisaalle. Sen vuoksi oli tärkeää, että muut soturit eivät jättäisi [Therefore, it was important that other heroes would not leave their strategic positions and allow the enemy to break the phalanx. ] strategisia asemiaan, ja antaisi vihollisen murtaa joukkoja. Duryodhana tunsi selvästi, että Kurujen voitto riippui Bhīṣmadevan läsnäolosta. Hän luotti Bhīṣmadevan ja Droṇācāryan täyteen tukeen taistelussa, sillä hän tiesi hyvin, etteivät nämä olleet vastustaneet sanallakaan, kun Arjunan vaimo Draupadī kääntyi avuttomana heidän puoleensa vedoten heidän oikeudentuntoonsa, silloin kun häntä pakotettiin riisumaan alastomaksi [while she was being forced to strip naked in the presence of all the great generals in the assembly. ] kaikkien johtavien soturien edessä Kurujen seurueessa. Vaikka Duryodhana tiesikin, että nämä kaksi suurta soturia tunsivat tiettyä kiintymystä Pāṇḍava-veljeksiä kohtaan, hän toivoi heidän nyt kokonaan luopuneen kiintymyksestään, kuten usein oli tapana käydä uhkapelien yhteydessä. [he hoped that all such affection would now be completely given up by them, as was customary during the gambling performances.] -miksiköhän nauhoilta Prabhupadan myrkyttämisen aikoina kuuluu tuossa samaisessa huoneessa nauhalta: Jay saat 10 prosenttiasi. ja muita Jay tä ei ole kuin Jay Israel aka Jayadvaita, intiassa tuolloin, länsimaalaisia ja juuri tuossa paikassa, ei tod. 12. SÄE tasya sañjanayan harṣaṁ kuru-vṛddhaḥ pitāmahaḥ siṁha-nādaṁ vinadyoccaiḥ śaṅkhaṁ dadhmau pratāpavān Sitten Bhīṣma, Kuru-dynastian mahtava ja urhoollinen isoisä, taistelijoiden isoisä, puhalsi simpukkaansa hyvin voimakkaasti saaden aikaan leijonaa muistuttavan äänen, mikä ilahdutti Duryodhanaa. [blew his conchshell very loudly like the sound of a lion, giving Duryodhana joy.] MERKITYS: Kuru-dynastian isoisä ymmärsi pojanpoikansa Duryodhanan ajatukset, ja tuntien luonnollista myötämielisyyttä tätä kohtaan hän yritti rohkaista pojanpoikaansa puhaltamalla simpukkaansa hyvin voimakkaasti, kuten leijonalle sopiikin. Epäsuorasti hän samalla vihjaisi lannistuneelle pojanpojalleen Duryodhanalle, että tällä ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa taistelua, sillä Korkein Herra Kṛṣṇa oli vastapuolella. Mutta Bhīṣman velvollisuus oli kuitenkin johtaa taistelua, ja hän vakuutti taistelevansa kaikin voimin. |
BBT International, Inc. 1983, 2004 Bhagavad-gita As It Is (Finnish), complete edition, revised and enlarged, with original Sanskrit text, Roman transliteration, English equivalents, trans and elaborate purports.
ENSIMMÄINEN LUKU Sotajoukkojen kohtaaminen Kurukṣetran taistelukentällä 1.Säe dhṛtarāṣṭra uvāca dharma-kṣetre kuru-kṣetre samavetā yuyutsavaḥ māmakāḥ pāṇḍavāś caiva kim akurvata sañjaya Dhṛtarāṣṭra sanoi: Oi Sañjaya, mitä tekivät minun poikani ja Pāṇḍun pojat kokoonnuttuaan taistelunhaluisina Kurukṣetran pyhiinvaelluspaikalle? [Dhrtarastra said: O Sanjaya, after my sons and the sons of Pandu assembled in the place of pilgrimage at Kuruksetra, desiring to fight, what did they do?] MERKITYS: Laajalti luettu Bhagavad-gītā käsittelee tiedettä teismistä, joka esitetään yhteenvetona Gīta-māhātmyassa eli Gītan ylistyksessä. Gīta-māhātmyassa sanotaan, että Bhagavad-gītaa on luettava tutkiskellen Herra Kṛṣṇan palvojan avustuksella, ja se on yritettävä ymmärtää ilman henkilökohtaisiin motiiveihin perustuvia tulkintoja. Bhagavad-gītāssa itsessään on esimerkki opin selvästä ymmärtämisestä --- Arjuna, joka kuuli Gītān suoraan Herralta. Jos ihminen on niin onnekas, että hän ymmärtää Bhagavad-gītān tämän oppilasketjun jäseneltä ilman motiiveihin pohjautuvia tulkintoja, hänen oppineisuutensa kattaa enemmän kuin koko Veeda-viisauden ja maailman kaikkien pyhien kirjoitusten viisauden. Bhagavad-gītāssa on kaikki se, mikä sisältyy muihin kirjoituksiin, ja sen lisäksi lukija löytää myös asioita, joita ei voida löytää mistään muualta. Tämä on erityisesti ominaista Gītālle. Sen on puhunut Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Herra Śrī Kṛṣṇa, ja siksi se on täydellinen esitys teismistä. Mahābhāratassa kuvatut Dhṛtarāṣṭran ja Sañjayan väliset keskustelut muodostavat perustan tälle suurelle filosofialle. Tämä filosofinen keskustelu käytiin Kurukṣetran taistelukentällä, joka muinaisista Veeda-ajoista saakka on ollut pyhiinvaelluspaikka. Herra Itse selitti tämän filosofian ihmiskunnan johdatukseksi ollessaan henkilökohtaisesti läsnä tällä planeetalla. Sana dharma-kṣetra (paikka, jossa toimitetaan uskonnollisia rituaaleja) on merkityksellinen, koska Jumaluuden Ylin Persoonallisuus oli paikalla Kurukṣetran taistelukentällä Arjunan joukoissa. Dhṛtarāṣṭra, Kurujen isä, epäili suuresti poikiensa mahdollisuutta saavuttaa voittoa taistelussa. Hän kysyi siksi ministeriltään Sañjayalta: ”Mitä tekivät minun poikani ja Pāṇḍun pojat?” ["What did they do?"] Hän tiesi, että hänen omat poikansa ja hänen nuoremman veljensä Pāṇḍun pojat olivat kokoontuneet Kurukṣetralle päättäväisinä aloittamaan sodan. Silti hänen esittämänsä kysymys on merkityksellinen. Hän ei halunnut, että serkukset ja veljekset tekisivät mitään sovitteluratkaisua, ja häntä kiinnosti tietää, miten hänen omien poikiensa kävisi taistelussa. Koska taistelu oli tarkoitus käydä Kurukṣetralla, joka mainitaan Veedoissa palvontapaikkana --- se oli tunnettu jopa taivaan asukkaille --- Dhṛtarāṣṭra oli peloissaan ajatellessaan, miten taistelupaikka tulisi vaikuttamaan taistelun kulkuun. Dhṛtarāṣṭra tiesi hyvin, että paikalla olisi suotuisa vaikutus Arjunaan ja Pāṇḍun poikiin, sillä he olivat luonnoltaan hurskaita. Sañjaya oli Vyäsan oppilas ja saattoi Vyāsan armosta nähdä Kurukṣetran taistelukentän, vaikka hän olikin Dhṛtarāṣṭran huoneessa. Niinpä Dhṛtarāṣṭra tiedusteli häneltä, mitä taistelukentällä tapahtui. Sekä Pāṇḍavat että Dhṛtarāṣṭran pojat kuuluvat samaan perheeseen, mutta Dhṛtarāṣṭran kysymys paljastaa hänen ajatuksensa. Hän piti vain omia poikiaan Kuruina ja kielsi Pāṇḍun pojilta oikeuden kuningaskuntaan. Tämä paljastaa Dhṛtarāṣṭran erityisen suhteen veljenpoikiinsa Pāṇḍaviin. Jo alusta asti on odotettavissa, että Duryodhana ja muut Dhṛtarāṣṭran pojat kitketään kuin rikkaruohot riisipellolta siltä Kurukṣetran pyhältä maalta, missä Śrī Kṛṣṇa, uskonnon isä, oli henkilökohtaisesti paikalla, ja täydellisen [the religious field of Kuruksetra, where the father of] uskonnolliset henkilöt Yudhiṣṭhira kuninkaanaan saavat vallan Herralta. Tämä on sanojen dharma-kṣetre ja kuru-kṣetre erityinen merkitys niiden historiallisen ja Veeda-kirjallisuuteen liittyvän merkityksen lisäksi. 2. SÄE sañjaya uvāca dṛṣṭvā tu pāṇḍavānīkaṁ vyūḍhaṁ duryodhanas tadā ācāryam upasaṅgamya rājā vacanam abravīt Sañjaya sanoi: Oi kuningas, tarkasteltuaan Pāṇḍun poikien ryhmittämää armeijaa kuningas Duryodhana meni opettajansa luo ja puhui tälle seuraavasti: [Sanjaya said: O King, after looking over the army arranged in military formation by the sons of Pandu, King Duryodhana went to his teacher and spoke the following words.] MERKITYS: Dhṛtarāṣṭra oli ollut syntymästään saakka sokea. Valitettavasti häneltä puuttui myös henkinen näkökyky. Dhṛtarāṣṭra tiesi hyvin, että hänen poikansa olivat yhtä sokeita uskonnon suhteen, ja hän oli varma siitä, etteivät he koskaan pääsisi yhteisymmärrykseen Pāṇḍavien kanssa, jotka olivat syntymästään saakka hurskaita. Häntä kuitenkin huolestutti pyhiinvaelluspaikan vaikutus poikiinsa, ja Sañjaya ymmärsi, miksi hän kysyi taistelukentän tilanteesta. Sañjaya halusi rohkaista masentunutta [Sanjaya wanted, therefore, to encourage the despondent king and thus assured him that his sons...] kuningasta ja vakuutti, etteivät tämän pojat tulisi tekemään mitään kompromisseja, vaikka he olivatkin pyhän paikan vaikutuksessa. Sañjaya ilmoitti kuninkaalle, että tämän poika Duryodhana meni heti Pāṇḍavien sotilasvoiman nähtyään oman armeijansa ylipäällikön Droṇācāryan luo kertoakseen tälle miten asiat olivat. Vaikka Duryodhanaa kutsuttiin kuninkaaksi, tilanne oli niin vakava, että hänen täytyi neuvotella sotilasjohtajansa[commander in chief] kanssa. Hän oli täten erittäin hyvä poliitikko. Duryodhanan ulkoinen diplomaattisuus ei kuitenkaan pystynyt peittämään sitä pelkoa, jota hän tunsi nähdessään Pāṇḍavien taisteluun ryhmittämät sotajoukot. ' 3. SÄE sañjaya uvāca dṛṣṭvā tu pāṇḍavānīkaṁ vyūḍhaṁ duryodhanas tadā ācāryam upasaṅgamya rājā vacanam abravīt Oi opettajani, katso tuota Pāṇḍun poikien valtaisaa armeijaa, jonka sinun älykäs oppilaasi, Drupadan poika, on niin taitavasti ryhmittänyt. [O my teacher, behold the great army of the sons of Pandu, so expertly arranged by your intelligent disciple the son of Drupada.] -eikö aiempi ollut oikein? MERKITYS: Duryodhana, hyvä diplomaatti, halusi osoittaa suuren bramiinin ja sotaylipäällikön[commander in chief] Droṇācāryan tekemät Virheet. Droṇācāryalle oli tullut poliittista riitaa kuningas Drupadan kanssa, joka oli Arjunan vaimon Draupadīn isä. Tämän riidan jälkeen Drupada toimitti suuren uhrimenon ja sai siitä siunauksen, jonka mukaan hänen tuleva poikansa kykenisi surmaamaan Droṇācāryan. Droṇācārya oli tästä täysin tietoinen, mutta [Dronacarya knew this perfectly well, and yet as a liberal brahmana he did not hes...] (miksi lisätä näin uusia pillkuvirheitä Jay- eikö vanha kuulostakin paremmalta?) oikeamielisenä bramiinina hän ei kuitenkaan epäröinyt opettaa kaikkia sotatieteen salaisuuksia Drupadan pojalle Dhṛṣṭadyumnalle, kun tämä lähetettiin hänen luokseen saamaan sotilaskasvatusta. Kurukṣetran taistelukentällä Dhṛṣṭadyumna oli nyt Pāṇḍavien puolella, ja juuri hän oli ryhmittänyt heidän sotajoukkonsa opittuaan tuon taiteen Droṇācāryalta. Duryodhana osoitti Droṇācāryalle tämän virheen, jotta tämä olisi taistelussa valpas ja ehdoton. Hän halusi myös osoittaa, että Droṇācāryan ei pitänyt olla yhtä lempeä taistellessaan Pāṇḍava-veljeksiä vastaan, jotka hekin olivat Droṇācāryan rakkaita oppilaita. Etenkin Arjuna oli hänen kaikkein rakkain ja parhain oppilaansa. Duryodhana halusi myös varoittaa, että taistelussa tuollainen lempeys johtaisi häviöön. 4. SÄE atra śūrā maheṣv-āsā bhīmārjuna-samā yudhi yuyudhāno virāṭaś ca drupadaś ca mahā-rathaḥ Heillä on armeijassaan monia mahtavia jousimiehiä, jotka ovat taistelussa Bhīman ja Arjunan veroisia, ja heillä on myös sellaisia suuria taistelijoita kuin Yuyudhāna, Virāṭa ja Drupada. [Here in this army are many heroic bowmen equal in fighting to Bhima and Arjuna: great fighters like Yuyudhana, Virata and Drupada.] MERKITYS: Vaikka Dhṛṣṭadyumna ei ollutkaan kovin suuri este ajateltaessa Droṇācāryan mahtavaa sotilasvoimaa, oli kuitenkin monia muita, joita oli [there were many others who were causes of fear.] syytä pelätä. Duryodhanan mielestä he olivat kuin suuria kompastuskiviä voittoon johtavalla tiellä, sillä jokainen heistä oli yhtä pelottava kuin Bhīma ja Arjuna. Hän tunsi Bhīman ja Arjunan voiman ja vertasi siksi muita heihin. 5. SÄE dhṛṣṭaketuś cekitānaḥ kāśirājaś ca vīryavān purujit kuntibhojaś ca śaibyaś ca nara-puṅgavaḥ Heillä on myös suuria ja voimallisia sotasankareita, kuten Dhṛṣṭaketu, Cekitāna, Kāṣirāja, Purujit, Kuntibhoja ja Śaibya. [There are] 6. SÄE yudhāmanyuś ca vikrānta uttamaujāś ca vīryavān saubhadro draupadeyāś ca sarva eva mahā-rathāḥ Heillä on mahtava Yudhāmanyu, hyvin voimakas Uttamaujā, Subhadrān poika ja Draupadīn pojat. Kaikki nämä soturit ovat suuria sotavaunutaistelijoita. [There are] 7. SÄE asmākaṁ tu viśiṣṭā ye tān nibodha dvijottama nāyakā mama sainyasya saṁjñārthaṁ tān bravīmi te Jotta saisit tietää, oi bramiineista paras, anna kun kerron sinulle niistä päälliköistä, jotka ovat erityisen kelvollisia johtamaan minun sotajoukkojani. [But for your information, O best of the brahmanas, let me tell you about the captains who are especially qualified to lead my military force.] 8. SÄE bhavān bhīṣmaś ca karṇaś ca kṛpaś ca samitiṁ-jayaḥ aśvatthāmā vikarṇaś ca saumadattis tathaiva ca Meidän puolellamme ovat muun muassa sinä itse, Bhīṣma, Karṇa, Kṛpa, Aśvatthāmā, Vikarṇa ja Somadattan poika Bhūriśravā, jotka ovat aina voittoisia taistelussa. [There are personalities like you, Bhisma, Karna, Krpa,] MERKITYS: Duryodhana luettelee tässä taistelun poikkeukselliset sankarit, jotka ovat aina voittoisia. Vikarṇa on Duryodhanan veli, Aśvatthāmā on Droṇācāryan poika, ja Saumadatti eli Bhūriśravā on Bāhlīkoiden kuninkaan poika. Karṇa on Arjunan velipuoli, sillä Kuntī synnytti hänet ennen kuin avioitui kuningas Pāṇḍun kanssa. Kṛpācāryan kaksoissisar avioitui Droṇācāryan kanssa. 9. SÄE anye ca bahavaḥ śūrā mad-arthe tyakta-jīvitāḥ nānā-śastra-praharaṇāḥ sarve yuddha-viśāradāḥ On myös monia muita sankareita, jotka ovat valmiit kuolemaan puolestani. He kaikki ovat hyvin aseistautuneita, ja he ovat kokeneita sotatieteessä. MERKITYS: Mitä tulee muihin, kuten Jayadrathaan, Kṛtavarmaan ja [Krtavarma and Salya-all are determined to lay down their lives...] Śalyaan, he ovat kaikki päättäneet uhrata elämänsä Duryodhanan puolesta. On siis jo päätetty, että he kaikki tulevat kuolemaan Kurukṣetran taistelussa, sillä he taistelevat syntisen Duryodhanan puolella. Duryodhana oli tietenkin varma voitostaan näiden edellä mainittujen ystäviensä yhdistettyä voimansa. 10. SÄE aparyāptaṁ tad asmākaṁ balaṁ bhīṣmābhirakṣitam paryāptaṁ tv idam eteṣāṁ balaṁ bhīmābhirakṣitam Meidän voimamme on mittaamaton, ja meitä suojaa täydellisesti isoisä Bhīṣma, kun taas Bhīman tarkoin suojelemien Pāṇḍavien voima on rajallinen. MERKITYS: Duryodhana vertaa tässä kummankin puolen voimaa. Hän luulee oman armeijansa voimaa mittaamattomaksi, sillä se on kaikista kokeneimman kenraalin, isoisä Bhīṣman, erityissuojeluksessa. Pāṇḍavien joukot ovat sen sijaan mahdiltaan rajalliset, sillä niitä suojaa kokemattomampi kenraali Bhīma, joka on varsin vähäpätöinen Bhīṣmaan verrattuna. Duryodhana oli aina kateellinen Bhīmalle, sillä hän tiesi hyvin, että jos hänen täytyisi ylipäätään kuolla, ainoastaan Bhīma voisi tappaa hänet. Duryodhana luotti kuitenkin omaan voittoonsa, koska Bhīṣma oli paikalla, sillä Bhīṣma oli Bhīmaa paljon mahtavampi kenraali. Hänen johtopäätöksensä voittoisasta taistelusta oli siis hyvin perusteltu. 11. SÄE ayaneṣu ca sarveṣu yathā-bhāgam avasthitāḥ bhīṣmam evābhirakṣantu bhavantaḥ sarva eva hi Nyt teidän on kaikkien annettava täysi tukenne isoisä Bhīṣmalle seisoessanne kukin omalla strategisella paikallanne armeijan kärkiryhmässä. [All of you must now give full support to Grandfather Bhisma, as you stand at your respective strategic points of entrance into the phalanx of the army.] MERKITYS: Ylistettyään Bhīṣman urhoollisuutta Duryodhanalle tuli mieleen, että muut saattaisivat tuntea itsensä vähemmän tärkeiksi, ja tavanomaiseen diplomaattiseen tapaansa hän yritti pelastaa tilanteen näillä sanoilla. Hän painotti, että Bhīṣmadeva oli epäilemättä sankareista mahtavin, mutta hän oli vanha mies, ja jokaisen täytyi siksi erityisesti ajatella hänen varjelemistaan kaikilta sivuilta. Hän voisi joutua taisteluun, ja vihollinen saattaisi käyttää tilaisuutta hyväkseen, kun hänen huomionsa on kiinnittynyt toisaalle. Sen vuoksi oli tärkeää, että kaikki muut soturit pysyisivät [Therefore, it was important that other heroes not leave their strategic positions and allow the enemy to break the phalanx. ] strategisilla paikoillaan eivätkä antaisi vihollisen murtaa joukkoja. Duryodhana tunsi selvästi, että Kurujen voitto riippui Bhīṣmadevan läsnäolosta. Hän luotti Bhīṣmadevan ja Droṇācāryan täyteen tukeen taistelussa, sillä hän tiesi hyvin, etteivät nämä olleet vastustaneet sanallakaan, kun Arjunan vaimo Draupadī kääntyi avuttomana heidän puoleensa vedoten heidän oikeudentuntoonsa, silloin kun hänet aiottiin [while she was being forced to appear naked in the presence of all the great generals in the assembly. ] riisua alastomaksi kaikkien johtavien soturien edessä Kurujen seurueessa. Vaikka Duryodhana tiesikin, että nämä kaksi suurta soturia tunsivat tiettyä kiintymystä Pāṇḍava-veljeksiä kohtaan, hän toivoi heidän nyt lopullisesti luopuneen kiintymyksestään, kuten oli käynyt myös uhkapelin aikana. [he hoped that these generals would now completely give it up, as they had done during the gambling performances.] -mitä järjen hiventä näissä muutoksissa on?? nämä ei voi olla kuin demonin posessoiman tai itse demonin tekemiä muutoksia, nauhojen väärintulkinnasta ei voi olla kyse, koska kyseiset sanat ovat pitkiä ja erikoisia, kuten customary-sana 12. SÄE tasya sañjanayan harṣaṁ kuru-vṛddhaḥ pitāmahaḥ siṁha-nādaṁ vinadyoccaiḥ śaṅkhaṁ dadhmau pratāpavān Sitten Bhīṣma, Kuru-dynastian mahtava ja urhoollinen isoisä, taistelijoiden isoisä, puhalsi simpukkaansa hyvin voimakkaasti saaden aikaan leijonan karjuntaa muistuttavan äänen, mikä ilahdutti Duryodhanaa. [blew his conchshell very loudly, making a sound like the roar of a lion, giving Duryodhana joy.] MERKITYS: Kuru-dynastian isoisä ymmärsi pojanpoikansa Duryodhanan ajatukset, ja tuntien luonnollista myötämielisyyttä tätä kohtaan hän yritti rohkaista pojanpoikaansa puhaltamalla simpukkaansa hyvin voimakkaasti, kuten leijonalle sopiikin. Epäsuorasti hän samalla vihjaisi lannistuneelle pojanpojalleen Duryodhanalle, että tällä ei ollut mitään mahdollisuutta voittaa taistelua, sillä Korkein Herra Kṛṣṇa oli vastapuolella. Mutta Bhīṣman velvollisuus oli kuitenkin johtaa taistelua, ja hän vakuutti taistelevansa kaikin voimin. |
|
13. SÄE
tataḥ śaṅkhāś ca bheryaś ca paṇavānaka-gomukhāḥ sahasaivābhyahanyanta sa śabdas tumulo 'bhavat Sen jälkeen simpukoita, metsästystorvia, rumpuja sekä erilaisia sarvia ja torvia soitettiin kaikkia äkkiä yhteen ääneen, ja syntynyt ääni oli valtaisa. [After that, the conchshells, bugles, trumpets, drums and horns were all suddenly sounded, and the combined sound was tumultuous.] 14. SÄE tataḥ śvetair hayair yukte mahati syandane sthitau mādhavaḥ pāṇḍavaś caiva divyau śaṅkhau pradadhmatuḥ Vastapuolella Herra Kṛṣṇa ja Arjuna puhalsivat ylimaallisia simpukoitaan, seisoen suurissa, valkoisten hevosten vetämissä sotavaunuissa. MERKITYS: Kṛṣṇan ja Arjunan simpukoita kuvaillaan ylimaallisiksi, toisin kuin Bhīṣmadevan puhaltamaa simpukkaa. Näiden ylimaallisten simpukoiden ääni merkitsi, että vastapuolella ei ollut mitään toivoa voitosta, sillä Kṛṣṇa oli Pāṇḍavien puolella. Jayas tu pāṇḍu-putrāṇāṁ yeṣāṁ pakṣe janārdanaḥ. Voitto seuraa aina Pāṇḍun poikien kaltaisia henkilöitä, sillä Herra Kṛṣṇa on heidän seurassaan. Ja missä tahansa ja milloin tahansa Herra on läsnä, paikalla on myös onnenjumalatar, sillä hän ei milloinkaan elä yksin ilman aviomiestään. Voitto ja onni odottivat sen vuoksi Arjunaa, kuten Viṣṇun eli Herra Kṛṣṇan puhaltaman simpukan ylimaallinen ääni osoitti. Tämän lisäksi Agni (tulenjumala) lahjoitti Arjunalle sotavaunut, [ the chariot on which both the friends were seated was donated by Agni (the fire-god) to Arjuna,] joissa ystävykset istuivat, ja minne tahansa nämä vaunut ohjattiinkin kolmessa maailmassa, ne pystyivät valloittamaan kaikki ilmansuunnat. 15. SÄE pāñcajanyaṁ hṛṣīkeśo devadattaṁ dhanañjayaḥ pauṇḍraṁ dadhmau mahā-śaṅkhaṁ bhīma-karmā vṛkodaraḥ Silloin Herra Kṛṣṇa puhalsi Pāñcajanya-nimistä simpukkaansa, Arjuna simpukkaansa Devadattaa, ja Bhīma, uskomaton syömäri, joka pystyi Herkulesmaisiin urotekoihin, puhalsi kauhistuttavaa simpukkaansa Pauṇḍramia. [Then, Lord Krsna blew His conchshell, called Pancajanya; Arjuna blew his, the Devadatta; and Bhima, the voracious eater and performer of Herculean tasks, blew his terrific conchshell called Paundram.] MERKITYS: Herra Kṛṣṇaa nimitetään tässä säkeessä Hṛṣīkeśaksi, koska Hän on kaikkien aistien omistaja, Elävät olennot ovat Hänen osiaan, ja [He is the owner of all senses The living entities are part and parcel of Him, and, therefore, the senses of the living entities are also part and parcel of His senses.] siksi elävien olentojen aistit ovat myös Hänen aistiensa osia. Persoonattomuusfilosofian kannattajat eivät pysty ymmärtämään, että elävillä olennoilla on aistit, ja he yrittävät siksi aina innokkaasti selittää, että elävät olennot ovat aistittomia eli persoonattomia. Herra ohjaa kaikkien elävien olentojen aisteja heidän sydämestään käsin. Mutta, Hän ohjaa [But, He directs in terms of the surrender of ] elävää olentoa tämän antautumisen määrän mukaisesti, ja jos elävä olento on täysin puhdas Jumalan palvoja, Herra Itse hallitsee kaikkia hänen aistejaan. Kurukṣetran taistelukentällä Herra ohjaa suoraan Arjunan transsendentaalisia aisteja, ja siksi Häntä kutsutaan erityisesti Hṛṣīkeśaksi. Herralla on eri nimiä Hänen eri toimiensa mukaisesti. Häntä kutsutaan esimerkiksi Madhusūdanaksi, koska Hän tappoi Madhu-nimisen demonin; Hänen nimensä on Govinda, koska Hän ilahduttaa lehmiä ja aisteja; Hänen nimensä on Vāsudeva, koska Hän ilmestyi Vasudevan poikana; Hänen nimensä on Devakī-nandana, koska Hän hyväksyi Devakīn äidikseen; Hänen nimensä on Yaśodā-nandana, koska Hän leikki lapsuudenleikkinsä Yaśodā-äidin hoivissa Vṛndāvanassa; Häntä kutsutaan Pārthasārathiksi, koska Hän ajoi ystävänsä Arjunan vaunuja, ja Hänen nimensä on Hṛṣīkeśa, koska Hän ohjasi Arjunaa Kuruksetran taistelukentällä. Arjunaa kutsutaan tässä säkeessä Dhanañjayaksi, koska hän auttoi vanhempaa veljeään hankkimaan varallisuutta, kun Kuningas edellytti sitä erilaisten uhrimenojen kuluja varten. Samalla tavoin Bhīma [Arjuna is referred to as Dhananjaya in this verse because he helped his elder brother in fetching wealth when it was required by the King to make expenditures for different sacrifices. ] tunnetaan Vṛkodarana, koska hän pystyi syömään uskomattomia määriä ja hän kykeni Herkulesmaisiin urotekoihin, kuten tappamaan Hiḍimba-demonin. [could perform Herculean tasks, such as killing the demon Hidimba. So, the] Näin Pāṇḍava-veljesten puolella taistelevat soturit saivat lisää rohkeutta kuullessaan Herra Kṛṣṇan ja muiden Pāṇḍava-armeijan soturien puhaltavan omia erityisiä simpukoitaan. Vastapuolella ei vallinnut tuollaista luottamuksen tunnetta, eivätkä Herra Kṛṣṇa, korkein neuvonantaja, sen enempää kuin onnenjumalatarkaan olleet läsnä heidän puolellaan. Oli siis ennalta määrätty, että vastapuoli tulisi häviämään taistelun -tätä viestittivät simpukat. [ So, they were predestined to lose the battle-] 16.-18. SÄE anantavijayaṁ rājā kuntī-putro yudhiṣṭhiraḥ nakulaḥ sahadevaś ca sughoṣa-maṇipuṣpakau kāśyaś ca parameṣv-āsaḥ śikhaṇḍī ca mahā-rathaḥ dhṛṣṭadyumno virāṭaś ca sātyakiś cāparājitaḥ drupado draupadeyāś ca sarvaśaḥ pṛthivī-pate saubhadraś ca mahā-bāhuḥ śaṅkhān dadhmuḥ pṛthak pṛthak Kuningas Yudhiṣṭhira, Kuntīn poika, puhalsi simpukkaansa Anantavijayaa, ja Nakula ja Sahadeva puhalsivat Sughoṣaa ja Maṇipuṣpakaa. Kāśīn kuningas, joka oli mahtava jousimies, suuri taistelija Śikhaṇḍī, Dhṛṣṭadyumna, Virāṭa ja voittamaton Sātyakī, Drupada, Draupadīn pojat ja kaikki muut, oi Kuningas, sellaiset kuten Subhadrān poika, mahtavasti aseistettu, puhalsivat kukin omia simpukoitaan.[King Yudhisthira, the son of Kunti, blew his conchshell, the Anantavijaya, and Nakula and Sahadeva blew the Sughosa and Manipuspaka. That great archer the King of Kasi, the great fighter Sikhandi, Dhrstadyumna, Virata and the unconquerable Satyaki, Drupada, the sons of Draupadi, and the others, O King, such as the son of Subhadra, greatly armed, all blew their respective conchshells.] MERKITYS: Sañjaya ilmaisi kuningas Dhṛtarāṣṭralle hyvin taitavasti, että tämän epäviisas politiikka, jonka tarkoituksena oli pettää Pāṇḍun poikia ja kruunata kuninkaan omat pojat valtakunnan hallitsijoiksi, ei ansainnut ylistystä. Kaikki merkit osoittivat jo selvästi, että koko Kurudynastia tulisi tuhoutumaan tässä suuressa taistelussa. Niin isoisä Bhīṣma kuin hänen pojanpoikansa Abhimanyukin samoin kuin muut pojanpojat sekä kaikki paikalle kokoontuneet maailman eri maiden kuninkaat oli tuomittu kuolemaan. Kuningas Dhṛtarāṣṭra oli syypää koko murhenäytelmään, sillä hän tuki poikiensa noudattamaa politiikkaa. 19. SÄE sa ghoṣo dhārtarāṣṭrāṇāṁ hṛdayāni vyadārayat nabhaś ca pṛthivīṁ caiva tumulo 'bhyanunādayan Näiden erilaisten simpukoiden ääni kasvoi hyvin voimakkaaksi, ja lävistäen taivaan ja maan, se raastoi Dhṛtarāṣṭran poikien sydäntä. [The blowing of these different conchshells became uproarious, and thus, vibrating both in the sky and on the earth, it shattered the hearts of the sons of Dhrtarastra.] MERKITYS: Kun Bhīṣma ja muut Duryodhanan puolella taistelevat soturit puhalsivat omia simpukoitaan, Pāṇḍavien puolella kenenkään sydän ei vavahtanut. Tässä säkeessä sanotaan kuitenkin, että Dhṛtarāṣṭran poikien sydämet murtuivat, kun he kuulivat Pāṇḍavä-veljesten simpukoiden äänen. Tämä johtui siitä luottamuksesta, jota Pāṇḍava-veljekset tunsivat Herra Kṛṣṇaa kohtaan. Sellaisena henkilöllä, joka turvautuu Korkeimpaan Herraan, ei ole mitään pelättävää, ei edes keskellä suurta katastrofia. 20. SÄE atha vyavasthitān dṛṣṭvā dhārtarāṣṭrān kapi-dhvajaḥ pravṛtte śastra-sampāte dhanur udyamya pāṇḍavaḥ hṛṣīkeśaṁ tadā vākyam idam āha mahī-pate Oi Kuningas, silloin Arjuna, Pāṇḍun poika, joka istui sotavaunuissaan, lipussaan Hanumānin kuva, nosti jousensa ja valmistautui ampumaan nuoliaan, katsoen taisteluun ryhmittyneitä Dhṛtarāṣṭran poikia. Oi Kuningas, Arjuna puhui sitten Hṛṣīkeśalle [Kṛṣṇa] seuraavasti: [O King, at that time Arjuna, the son of Pandu, who was seated in his chariot, his flag marked with Hanuman, took up his bow and prepared to shoot his arrows, looking at the sons of Dhrtarastra. O King, Arjuna then spoke to Hrsikesa [Krsna] these words: ] MERKITYS: Taistelu oli juuri alkamaisillaan. Aikaisemmista säkeistä käy selville, että Dhṛtarāṣṭran pojat olivat melko lailla lannistuneita nähtyään Pāṇḍavien armeijan järjestäytyvän odottamattomalla tavalla taistelukentällä suoraan Herra Kṛṣṇan ohjauksessa. Arjunan lipussa oleva Hanumānin kuva on sekin merkki voitosta, sillä Hanumān taisteli yhdessä Herra Rāman kanssa Rāvaṇaa vastaan, ja Herra Rāma voitti tuon taistelun. Nyt sekä Rāma että Hanumān olivat läsnä Arjunan sotavaunuissa auttamassa häntä. Herra Kṛṣṇa on Rāma Itse, ja missä tahansa on Herra Rāma, siellä on myös Hänen ikuinen palvelijansa Hanumān ja Hänen ikuinen puolisonsa Sītā, onnenjumalatar. Arjunalla ei siksi ollut mitään syytä pelätä ketään vihollista. Kṛṣṇa, aistien Herra, oli kaiken lisäksi henkilökohtaisesti neuvomassa häntä. Arjuna sai siis kaikki tarpeelliset ohjeet selviytyäkseen kunnialla taistelusta. Tällaiset hyväenteiset olosuhteet, jotka Herra oli järjestänyt ikuiselle palvojalleen, olivat merkkinä varmasta voitosta. 21.-22. SÄE arjuna uvāca senayor ubhayor madhye rathaṁ sthāpaya me 'cyuta yāvad etān nirīkṣe 'haṁ yoddhu-kāmān avasthitān kair mayā saha yoddhavyam asmin raṇa-samudyame Arjuna sanoi: Oi Sinä pettämätön, aja vaununi kahden armeijan väliin, jotta voin nähdä, ketkä ovat paikalla, ketkä taistelunhaluisia ja keitä vastaan minun on kamppailtava tässä suuressa hyökkäyksessä. [Arjuna said: O infallible one, please draw my chariot between the two armies so that I may see who is present here, who is desirous of fighting, and with whom I must contend in this great battle attempt.] MERKITYS: Vaikka Herra Kṛṣṇa on Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Hän palveli silti ystäväänsä aiheettomasta armostaan. Hän ei koskaan jätä osoittamatta lempeyttään Hänelle omistautuneita sieluja kohtaan, ja Häntä kutsutaan siksi tässä pettämättömäksi. Vaununajajana Hänen täytyi noudattaa Arjunan käskyjä, ja koska Hän ei epäröinyt tehdä sitä, Häntä kutsutaan pettämättömäksi. Vaikka Hän olikin hyväksynyt palvojansa vaununajajan aseman, Hänen ylhäisin asemansa ei siitä muuttunut. Hän on kaikissa olosuhteissa Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Hṛṣīkeśa, kaikkien aistien Herra. Herran ja Hänen palvelijansa välinen suhde on hyvin suloinen ja ylimaallinen. Palvelija on aina valmis palvelemaan Herraa, ja samalla tavoin Herra etsii aina tilaisuutta palvella palvojaansa. Herra ilahtuu enemmän saadessaan käskyjä puhtaalta palvojaltaan kuin antaessaan niitä Itse. Valtiaana, jokainen on Hänen käskyjensä alainen, eikä kukaan ole Hänen yläpuolellaan tai kykenevä antamaan Hänelle määräyksiä. Mutta kun puhdas Herralle antautunut sielu käskee herraa, [As master, everyone is under His orders, and no one is above Him to order Him. But when he finds that a ] Herra nauttii ylimaallisesta ilontunteesta, vaikka Hän onkin kaikissa olosuhteissa erehtymätön valtias. Arjuna oli puhdas Herran palvoja, eikä hänellä ollut mitään halua taistella serkkujaan ja veljiään vastaan, mutta Duryodhanan uppiniskaisuus pakotti hänet taistelukentälle, sillä Duryodhana ei suostunut mihinkään rauhanomaiseen ratkaisuun. Arjuna oli siksi kovin innokas näkemään, ketkä johtivat taistelua. Vaikka enää ei ollutkaan mahdollista neuvotella rauhasta, hän halusi kuitenkin nähdä heidät uudestaan ja saada selville, kuinka päättäväisiä he olivat käymään tämän ei-toivotun sodan. 23. SÄE yotsyamānān avekṣe 'haṁ ya ete 'tra samāgatāḥ dhārtarāṣṭrasya durbuddher yuddhe priya-cikīrṣavaḥ Päästä minut näkemään ne, jotka ovat tulleet tänne taistelemaan halutessaan miellyttää Dhṛtarāṣṭran ilkeämielistä poikaa. MERKITYS: Kaikki tiesivät, että Duryodhana halusi yhteistyössä isänsä Dhṛtarāṣṭran kanssa anastaa Pāṇḍava-veljesten kuningaskunnan juonittelullaan. Kaikki Duryodhanan puolella taistelevat kannattivat siis hänen ilkeitä suunnitelmiaan. Arjuna halusi nähdä heidät taistelukentällä [Arjuna wanted to see them in the battlefield before] juuri ennen taistelun alkua vain saadakseen selville, keitä he oikein olivat, mutta hän ei aikonut ehdottaa, että he neuvottelisivat rauhasta. Vaikka Arjuna olikin täysin varma voitostaan, koska Kṛṣṇa istui hänen vieressään, hän halusi silti nähdä vastapuolen soturit myös voidakseen arvioida heidän voimansa, joka hänen oli kohdattava. 24. SÄE
sañjaya uvāca evam ukto hṛṣīkeśo guḍākeśena bhārata senayor ubhayor madhye sthāpayitvā rathottamam Sañjaya sanoi: Oi Bharatan jälkeläinen, Arjunan niin pyytäessä, Herra Kṛṣṇa ajoi komeat sotavaunut armeijoiden keskelle. [Sanjaya said: O descendant of Bharata, being thus addressed by Arjuna, Lord Krsna drew up the fine chariot in the midst of the armies of both parties.] MERKITYS: Arjunaa kutsutaan tässä säkeessä Guḍākeśaksi. Gudāka merkitsee unta, ja ihmistä, joka hallitsee unen, kutsutaan guḍākeśaksi. Uni tarkoittaa myös tietämättömyyttä. Arjuna siis hallitsi niin unen kuin tietämättömyydenkin, koska hän oli Kṛṣṇan ystävä. Koska hän oli suuri Kṛṣṇan palvoja, hän ei pystynyt unohtamaan Kṛṣṇaa hetkeksikään, sillä se on luonteenomaista Kṛṣṇa-bhaktalle. Sekä valveilla että nukkuessaan Herran palvoja ajattelee jatkuvasti Kṛṣṇan nimeä, muotoa, laatua ja [Krsna's name, form, quality and pastimes.] leikkejä. Kṛṣṇa-bhakta voi siten voittaa niin unen kuin tietämättömyydenkin pelkästään ajattelemalla Kṛṣṇaa jatkuvasti. Tätä kutsutaan Kṛṣṇatietoisuudeksi eli samādhiksi. Kṛṣṇa, Hṛśīkeśa, jokaisen elävän olennon aistien ja mielen hallitsija, ymmärsi mitä Arjunalla oli mielessä ja ajoi siksi vaunut armeijoiden väliin. Näin tehtyään Herra puhui seuraavasti. 25. SÄE bhīṣma-droṇa-pramukhataḥ sarveṣāṁ ca mahī-kṣitām uvāca pārtha paśyaitān samavetān kurūn iti Bhīṣman, Droṇan ja maailman kaikkien muiden maailman päälliköiden läsnä ollessa, Hṛśīkeśa, Herra sanoi, Oi Pārtha, katso kaikkia tänne kokoontuneita Kuruja! [In the presence of Bhisma, Drona and all other chieftains of the world, Hrsikesa, the Lord, said, Just behold, Partha, all the Kurus who are assembled here.] MERKITYS: Herra Kṛṣṇa on kaikkien elävien olentojen Ylisielu, ja Hän pystyi ymmärtämään Arjunan ajatukset. Hṛśīkeśa merkitsee tässä yhteydessä, että Hän tiesi kaiken. Nimi Pārtha, Kuntīn poika taikka Pṛthā on [or the son of Kunti or Prtha,] myös merkittävä nimi Arjunalle. Kṛṣṇa halusi ystävän olemuksessa ilmaista Arjunalle, että Hän oli suostunut Arjunan vaununajajaksi, koska tämä oli Pṛthān, Kṛṣṇan isän Vasudevan sisaren, poika. Mitä Kṛṣṇa tarkoitti käskiessään Arjunaa ”katsomaan Kuruja”? Halusiko Arjuna pysäyttää vaununsa ja olla sotimatta? Kṛṣṇa ei olisi koskaan odottanut mitään sellaista tätinsä Pṛthān pojalta. Herra näki siten Arjunan mielen liikkeet laskiessaan hänen kanssaan ystävällistä leikkiä. [The mind of Arjuna was thus predicated by the Lord in friendly joking.] 26. SÄE tatrāpaśyat sthitān pārthaḥ pitṝn atha pitāmahān ācāryān mātulān bhrātṝn putrān pautrān sakhīṁs tathā śvaśurān suhṛdaś caiva senayor ubhayor api Ollessaan armeijoiden keskellä Arjuna saattoi nähdä isänsä, isoisänsä, opettajansa, enonsa, veljensä, poikansa, pojanpoikansa, ystävänsä sekä apen ja hyväntoivojansa-heidät kaikki siellä. [There Arjuna could see, within the midst of the armies of both parties, his fathers, grandfathers, teachers, maternal uncles, brothers, sons, grandsons, friends, and also his father-in-law and well-wishers-all present there.] MERKITYS: Arjuna saattoi nähdä taistelukentällä lukuisia sukulaisiaan. Hän näki isänsä ikätovereita, kuten Bhūriśravān, isoisiä, kuten Bhīṣman ja Somadattan, opettajia, kuten Droṇācāryan ja Kṛpācāryan, enoja, kuten Śalyan ja Śakunin, veljiä, kuten Duryodhanan, poikia, kuten Lakṣmaṇan, tovereita, kuten Aśvatthāmān, hyväntoivojia, kuten Kṛtavarmān, sekä lukuisia muita. Hän näki sotajoukoissa seisovan myös monia ystäviään. 27. SÄE tān samīkṣya sa kaunteyaḥ sarvān bandhūn avasthitān kṛpayā parayāviṣṭo viṣīdann idam abravīt Kun Arjuna, Kuntīn poika, näki kaikki nämä ystävänsä ja sukulaisensa, hänet valtasi sääli ja hän puhui seuraavasti: [and spoke thus:] 28. SÄE arjuna uvāca dṛṣṭvemaṁ sva-janaṁ kṛṣṇa yuyutsuṁ samupasthitam sīdanti mama gātrāṇi mukhaṁ ca pariśuṣyati Arjuna sanoi: Oi rakas Kṛṣṇa, kun näen kaikki nämä ystäväni ja sukulaiseni taistelunhaluisina edessäni, suuni kuivuu ja koko ruumiini vapisee. MERKITYS: Ihmisellä, joka tuntee aitoa antaumusta Herraa kohtaan, on kaikki jumalaisten henkilöiden tai puolijumalien hyvät ominaisuudet, kun taas sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole antautunut Jumalalle, puuttuvat kaikki jumalaiset ominaisuudet, vaikka hän olisikin aineelliselta koulutukseltaan ja kulttuuritaustaltaan kuinka edistynyt tahansa. Arjunan sydän täyttyi heti säälistä, kun hän näki ystävänsä, perheenjäsenensä ja sukulaisensa taistelukentällä valmiina sotimaan toisiaan vastaan. Omia sotilaitaan kohtaan hän tunsi sääliä aivan alusta alkaen, mutta hän sääli myös vastapuolen sotilaita, sillä hän aavisti heidän lähestyvän kuolemansa. Näin ajatellen, hänen ruumiinsa alkoi vapista ja hänen suunsa kuivui. [And so thinking, the limbs of his body began to ] Hän oli oikeastaan hämmästynyt nähdessään tuon taisteluhengen. Käytännöllisesti katsoen kaikki Arjunan lähisukulaiset olivat tulleet taistelemaan häntä vastaan. Tämä hämmästytti Arjunan kaltaista ystävällistä Kṛṣṇa-bhaktaa. Voimme helposti kuvitella, että ruumiin vapinan ja suun kuivumisen lisäksi Arjuna itki myös säälistä, vaikka tätä ei säkeessä [mouth drying up, but that he was also crying out of compassion.] mainitakaan. Tällaiset reaktiot eivät johtuneet Arjunan heikkoudesta vaan hänen hyväsydämisyydestään, joka on puhtaan Jumalan palvojan tunnusmerkki. Bhāgavatamissa sanotaan siksi: yasyāsti bhaktir bhagavaty akiñcanā sarvair guṇais tatra samāsate surāḥ harāv abhaktasya kuto mahad-guṇā mano-rathenāsati dhāvato bahiḥ ”Sillä, joka palvelee Jumaluuden Persoonallisuutta horjumattoman antaumuksellisesti, on kaikki puolijumalien hyvät ominaisuudet. Mutta se, joka ei ole Herran palvoja, voi kehittää vain vähäarvoisia, aineellisia ominaisuuksia, sillä hänen tietoisuutensa häilyy mielen tasolla ja on varmastikin aineellisen energian kimalluksen lumoissa.” (ŚB. 5.18.12) 29. SÄE vepathuś ca śarīre me roma-harṣaś ca jāyate gāṇḍīvaṁ sraṁsate hastāt tvak caiva paridahyate Koko ruumiini vapisee ja ihoni on kananlihalla. Jouseni Gāṇḍīva putoaa käsistäni ja ihoani polttaa. [My whole body is trembling, and my hair is standing on end. My bow Gandiva is slipping from my hand, and my skin is burning.] MERKITYS: Ruumis vapisee ja iho on kananlihalla kahdesta eri syystä, joko koettaessa henkistä hurmiota tai kärsittäessä aineellisten olosuhteiden aiheuttamasta suuresta pelosta. Transsendentaalisen oivalluksen tasolla ei ole mitään pelkoa. Arjunan tuntemukset tässä tilanteessa johtuvat aineellisesta pelosta, nimittäin kuolemanpelosta. Tämä käy ilmi myös muista merkeistä; Arjuna hämmentyi niin, että hän pudotti kuuluisan jousensa Gāṇḍīvan, ja koska hänen sydämensä oli tukahtua, hän tunsi myös poltetta ihollaan. Kaikki tämä johtuu aineellisesta elämänkäsityksestä. 30. SÄE na ca śaknomy avasthātuṁ bhramatīva ca me manaḥ nimittāni ca paśyāmi viparītāni keśava En pysty enää jäämään tänne. Olen unohtanut itseni ja ajatukseni kieppuvat. Näen tästä koituvan vain pahaa, oi Keśī-demonin tappaja. [I am now unable to stand here any longer. I am forgetting myself, and my mind is reeling. I foresee only evil, O killer of the Kesi demon.] MERKITYS: Arjuna ei hämmennyksissään enää halunnut jäädä taistelukentälle, ja mielen heikkous sai hänet unohtamaan oman asemansa. [he was forgetting himself on account of the weakness of his mind. Excessive attachment for material things puts a man in a bewildering condition of existence. Bhayam dvitiyabhinivesatah: such fearfulness and loss of mental equilibrium take place in persons who are too affected by material conditions. Arjuna envisioned only unhappiness in the battlefield-he would not be happy even by gaining victory over the foe. The word nimitta is significant.] Ylenmääräinen kiintymys aineellisiin asioihin saa ihmisen hämmentymään tällä tavoin. Bhayaṁ dvitīyābhiniveśataḥ: tuollainen pelko ja mielen tasapainottomuus valtaa vain sellaiset henkilöt, joihin aineelliset olosuhteet vaikuttavat liikaa. Arjuna näki taistelusta koituvan vain onnettomuutta --- hän ei olisi onnellinen, vaikka voittaisikin vihollisen. Sana nimitta on merkityksellinen. Kun ihminen pettyy kaikissa odotuksissaan, hän alkaa ajatella: ”Miksi minä olen täällä?” Jokainen on kiinnostunut itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Kukaan ei ole kiinnostunut Korkeimmasta Itsestä. Arjunan pitäisi olla välinpitämätön oman etunsa suhteen alistuneena Kṛṣṇan tahtoon, joka on jokaisen todellinen etu. Ehdollistunut sielu unohtaa [Arjuna is supposed to show disregard for self-interest by submission to the will of Krsna, who is everyone's real self-interest.] tämän ja kärsii siksi aineellisesta tuskasta. Arjuna ajatteli, että vaikka hän voittaisikin taistelun, kaikki päättyisi suruun ja valitukseen. ' 31. SÄE
na ca śreyo 'nupaśyāmi hatvā sva-janam āhave na kāṅkṣe vijayaṁ kṛṣṇa na ca rājyaṁ sukhāni ca Oi rakas Kṛṣṇani, en näe mitään hyvää koituvan omien sukulaisteni tappamisesta tässä taistelussa, enkä minä voi toivoa tällaista voittoa, en kuningaskuntaa enkä onnea. MERKITYS: Ehdollistuneet sielut kiintyvät ruumiiseen perustuviin suhteisiin ja toivovat niiden avulla tulevansa onnellisiksi, koska he eivät tunne omaa etuaan, joka on löydettävissä Viśṇun eli Kṛṣṇan palvelemisesta. Harhan vallassa he unohtavat, että Kṛṣṇa on myös aineellisen onnen alkulähde. [Under delusion, they forget that Krsna is also the cause of material happiness.] Arjuna näyttää unohtaneen jopa kṣatriyan moraalin. Sanotaan, että kahdenlaiset ihmiset saavuttavat voimallisen, hohtavan auringon [the sun-globe,] , nimittäin kṣatriyat, jotka kuolevat taistelussa noudattaessaan Kṛṣṇan henkilökohtaisia määräyksiä, sekä sellaiset maailmasta luopuneet, jotka ovat täysin omistautuneet harjoittamaan henkistä elämää. Arjuna ei halua tappaa vihollisiaan, saatika omia sukulaisiaan. Hän ajatteli, että surmattuaan sukulaisensa hän ei voisi olla onnellinen tässä elämässä, eikä hän siksi [He thought that by killing his kinsmen there would be no happiness in his life, and therefore he was not willing to fight,] halunnut taistella, aivan kuten se jonka ei ole nälkä, ei halua laittaa ruokaa. Hän on nyt päättänyt mennä metsään ja elää siellä eristäytyneenä ja pettyneenä. Mutta koska hän on kṣatriya, hänen täytyy hallita kuningaskuntaa, sillä kṣatriyat eivät voi harjoittaa mitään muuta ammattia. Mutta Arjunalla ei ole ollut kuningaskuntaa. Hänen ainoa mahdollisuutensa [But Arjuna has had no kingdom. Arjuna's sole opportunity for gaining a kingdom lay in fighting with his cousins] saada kuningaskunta on taistella serkkujaan ja veljiään vastaan ja valloittaa takaisin valtakunta, jonka hän on perinyt isältään. Sitä hän ei kuitenkaan halua tehdä, ja siksi hänestä on parempi mennä metsään ja elää siellä pettyneenä erakkona. 32.-35. SÄE kiṁ no rājyena govinda kiṁ bhogair jīvitena vā yeṣām arthe kāṅkṣitaṁ no rājyaṁ bhogāḥ sukhāni ca ta ime 'vasthitā yuddhe prāṇāṁs tyaktvā dhanāni ca ācāryāḥ pitaraḥ putrās tathaiva ca pitāmahāḥ mātulāḥ śvaśurāḥ pautrāḥ śyālāḥ sambandhinas tathā etān na hantum icchāmi ghnato 'pi madhusūdana api trailokya-rājyasya hetoḥ kiṁ nu mahī-kṛte nihatya dhārtarāṣṭrān naḥ kā prītiḥ syāj janārdana Oi Govinda, mitä hyötyä meille on kuningaskunnista, onnesta tai jopa elämästä itsestään, kun kaikki ne, joiden puolesta me näitä asioita saattaisimme toivoa, ovat nyt järjestäytyneinä tälle sotakentälle? Oi Madhusūdana, kun opettajat, isät, pojat, isoisät, enot, apet, pojanpojat, langot ja kaikki sukulaiset ovat valmiita luopumaan elämästään ja omaisuudestaan taistelussa minua vastaan, niin miksi minä haluaisin surmata heidät, vaikka saattaisin itse selvitä hengissä? Oi kaikkien olentojen ylläpitäjä, en ole valmis taistelemaan heidän kanssaan, en edes vaihtokauppana kolmesta maailmasta, puhumattakaan sitten tästä maapallosta. [O Govinda, of what avail to us are kingdoms, happiness or even life itself when all those for whom we may desire them are now arrayed in this battlefield? O Madhusudana, when teachers, fathers, sons, grandfathers, maternal uncles, fathers-in-law, grandsons, brothers-in-law and all relatives are ready to give up their lives and properties and are standing before me, then why should I wish to kill them, though I may survive? O maintainer of all creatures, I am not prepared to fight with them even in exchange for the three worlds, let alone this earth.] MERKITYS: Arjuna kutsui Herra Kṛṣṇaa Govindaksi, koska Kṛṣṇa on kaikkien aistien ja lehmien ilonlähde. Käyttämällä tätä erityistä nimeä Arjuna ilmaisee mikä tyydyttää hänen aistejaan. Vaikka Govindan tehtävänä ei ole meidän aistiemme tyydyttäminen, jos me kuitenkin yritämme ilahduttaa Govindan aisteja, omat aistimme tyydyttyvät [Arjuna indicates what will satisfy his senses. Although Govinda is not meant for satisfying our senses, if we try to satisfy the senses of Govinda then automatically] silloin itsestään. Aineellisella tasolla jokainen haluaa aistityydytystä, ja kaikki toivovat, että Jumala auttaisi heitä siitä. Herra tyydyttää elävien olentojen aistit heidän ansioidensa, ei heidän himojensa, mukaan. Jos ihminen kuitenkin toimii toisin eli yrittää ilahduttaa Govindan aisteja eikä omia aistejaan, silloin Govindan armosta kaikki elävän olennon toiveet täyttyvät. Arjunan syvä kiintymys ystäviinsä ja perheenjäseniinsä johtui osaksi hänen luonnollisesta säälintunteestaan. Hän ei siksi halunnut taistella heitä vastaan. Jokainen haluaa näyttää mahtinsa ystävilleen ja sukulaisilleen, ja Arjuna pelkäsi, että kaikki hänen sukulaisensa ja ystävänsä [Everyone wants to show his opulence to friends and relatives, but Arjuna fears that all his relatives and friends will be killed in the battlefield, and] kuolisivat sotakentällä eikä hän voisi voittonsa jälkeen jakaa rikkauksia heidän kanssaan. Tämä on tyypillistä aineellista laskelmointia. Transsendentaalinen elämä on kuitenkin erilaista. Koska Herralle antautunut [The transcendental life is, however, different.] sielu haluaa ainoastaan täyttää Herran toiveet, hän voi, jos Herra niin tahtoo, hyväksyä kaikenlaisia rikkauksia palvellakseen niiden avulla Herraa, mutta jos Herra ei niin halua, hän ei ota vastaan penniäkään. Arjuna ei halunnut tappaa sukulaisiaan, ja jos heidät nyt oli välttämättä surmattava, hän toivoi Kṛṣṇan henkilökohtaisesti tappavan heidät. Hän ei vielä tiennyt, että Kṛṣṇa oli tappanut heidät jo ennen kuin he olivat edes tulleet taistelukentälle ja että hänen täytyi ainoastaan toimia Kṛṣṇan instrumenttina. Tämä käy selvästi esille seuraavissa luvuissa. Koska Arjuna oli Herran palvoja, hän ei halunnut kostaa roistomaisille serkuilleen ja veljilleen, mutta Herra toivoi, että he saisivat surmansa. Herran palvoja ei halua kostaa väärintekijälle, mutta Herra ei siedä roistojen kohtelevan palvojiaan huonosti. Herra voi antaa anteeksi Häntä itseään vastaan kohdistetut loukkaukset, mutta Hän ei anna anteeksi sille, joka on toiminut Hänen palvojiaan vastaan. Herra oli siksi päättänyt tappaa kaikki roistot, vaikka Arjuna halusikin antaa heille anteeksi. 36. SÄE
pāpam evāśrayed asmān hatvaitān ātatāyinaḥ tasmān nārhā vayaṁ hantuṁ dhārtarāṣṭrān sa-bāndhavān sva-janaṁ hi kathaṁ hatvā sukhinaḥ syāma mādhava Synti saa meistä vallan tappaessamme nuo hyökkääjät. Meidän ei siksi pidä tappaa Dhṛtarāṣṭran poikia ja ystäviämme. Mitä sillä saavuttaisimme, oi Kṛṣṇa, onnenjumalattaren puoliso, ja kuinka voisimme tulla onnellisiksi tapettuamme omat sukulaisemme? MERKITYS: Veeda-kirjoissa sanotaan, että on olemassa kuudenlaisia hyökkääjiä: 1) myrkyttäjä, 2) murhapolttaja, 3) tappoasein aseistautunut päällekarkaaja, 4) ryöstäjä, 5) maan valloittaja ja 6) vaimon ryöstäjä. Nämä hyökkääjät tulee heti surmata, eikä se ole synti. Tällaisten hyökkääjien [is quite befitting for any ordinary man,] tappaminen käy tavalliselle ihmiselle, mutta Arjuna ei ollut mikään tavallinen henkilö. Hän oli luonteeltaan pyhimysmäinen, ja hän halusi kohdella vihollisiaankin pyhimysmäisesti. Tällainen pyhimysmäisyys ei kuitenkaan sovi, kṣatriyalle. Vaikka maan päämiehen on oltava pyhimys, hänen ei pidä olla pelkuri. Esimerkiksi Herra Rāma oli niin pyhä, että ihmiset toivoivat voivansa elää Hänen kuningaskunnassaan (Rāma-rājya), mutta Herra Rāma ei koskaan osoittanut minkäänlaista [people were anxious to live in His kingdom, (Rama-rajya), but Lord] pelkuruutta. Rāvaṇa ryösti Rāman vaimon Sītān ja hyökkäsi siten Häntä [because he kidnapped Rama's wife, Sita,] vastaan, mutta Herra Rāma rankaisi demonia tavalla, jolle ei ole vertaa maailman historiassa. Arjunan tapauksessa hänen vihollisensa olivat kuitenkin hänen oma isoisänsä, opettajansa, ystävänsä, poikansa, pojanpoikansa jne. Tästä syystä Arjuna ajatteli, että heitä ei pitäisi kohdella tavallisten vihollisten tavoin. Pyhimysten odotetaan aina antavan anteeksi. Tuollaiset pyhimysmäiselle ihmiselle tarkoitetut ohjeet ovat tärkeämpiä kuin mikään poliittinen hätätilanne. Arjuna ajatteli, että uskonnollisen ja pyhän miehen olisi parempi antaa anteeksi sukulaisille kuin tappaa heidät poliittisten syiden vuoksi. Hänen mielestään pelkkien aineellisten, väliaikaisten ilojen vuoksi ei kannattanut tappaa ketään. Kuningaskunnat ja niiden tarjoamat ilot eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan pysyviä --- mitä siis hyödyttäisi vaarantaa oma elämänsä ja ikuinen pelastuksensa tappamalla omia sukulaisiaan? Arjuna kutsui Kṛṣṇaa ”Mādhavaksi”, onnenjumalattaren puolisoksi, mikä sekin on tässä yhteydessä merkityksellistä. Hän halusi osoittaa, että Kṛṣṇan, onnenjumalattaren puolisona, ei pitäisi olla pakko [He wanted to point out to Krsna that, as husband of the goddess of fortune, He should not have to induce Arjuna to take up a matter] yrittää taivutella Arjunaa ottamaan osaa tähän onnettomuutta tuottavaan sotaan. Kṛṣṇa ei kuitenkaan milloinkaan tuota kenellekään epäonnea, kaikkein vähiten omalle palvojalleen. 37-38. SÄE yady apy ete na paśyanti lobhopahata-cetasaḥ kula-kṣaya-kṛtaṁ doṣaṁ mitra-drohe ca pātakam kathaṁ na jñeyam asmābhiḥ pāpād asmān nivartitum kula-kṣaya-kṛtaṁ doṣaṁ prapaśyadbhir janārdana Oi Janārdana, vaikka ahneus onkin vallannut näiden miesten sydämet eivätkä he näe mitään väärää perheensä tappamisessa ja ystäviensä kanssa riitelemisessä, miksi me tuntiessamme tuon synnin, ryhtyisimme tällaisiin tekoihin? [O Janardana, although these men, overtaken by greed, see no fault in killing one's family or quarreling with friends, why should we, with knowledge of the sin, engage in these acts?] MERKITYS: Kṣatriya ei saa kieltäytyä taistelusta tai uhkapelistä, kun hänet siihen haastetaan. Arjuna ei siis voinut kieltäytyä taistelemasta, sillä [Under such obligation, Arjuna could not refuse to fight because he was challenged by the party of Duryodhana.] Duryodhanan puoli haastoi hänet. Arjuna ajatteli kuitenkin, että vastapuoli ei ymmärtänyt tuollaisen haasteen seurauksia. Arjuna itse saattoi nähdä kaikki pahat seuraukset eikä sen vuoksi voinut hyväksyä haastetta. Haaste velvoittaa kṣatriyan ainoastaan, jos sen seuraukset ovat hyviä, ei muuten. Harkittuaan kaikkia näitä hyöty- ja haittapuolia Arjuna päätti olla taistelematta. 39. SÄE kula-kṣaye praṇaśyanti kula-dharmāḥ sanātanāḥ dharme naṣṭe kulaṁ kṛtsnam adharmo 'bhibhavaty uta Kun dynastia tuhoutuu, ikuinen perheperinne katoaa, ja muut perheenjäsenet joutuvat mukaan uskonnottomuuden harjoitukseen. [becomes involved in irreligious practice.] MERKITYS: Varṇāśrama-järjestelmässä noudatetaan monia uskonnollisia perinteitä ja periaatteita, joiden tarkoituksena on auttaa perheenjäseniä kasvamaan henkisessä ymmärryksessä. Vanhimmat perheenjäsenet ovat vastuussa tästä puhdistusprosessista, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Perheen vanhusten kuollessa nämä perinteelliset puhdistusriitit voivat kuitenkin keskeytyä, ja jäljelle jäänyt nuorempi sukupolvi saattaa kehittää uskonnottomia tapoja ja menettää mahdollisuutensa henkiseen pelastukseen. Perheen vanhuksia ei pidä siksi milloinkaan surmata. 40.SÄE adharmābhibhavāt kṛṣṇa praduṣyanti kula-striyaḥ strīṣu duṣṭāsu vārṣṇeya jāyate varṇa-saṅkaraḥ Oi Kṛṣṇa, oi Vṛṣṇin jälkeläinen, kun perheessä vallitsee uskonnottomuus, tuon perheen naiset turmeltuvat, ja kun naiset lankeavat, syntyy ei-toivottuja lapsia. [the women of the family become corrupt, and from the degradation of womanhood,] MERKITYS: Kelvollinen väestö on edellytys ihmisyhteisön rauhalle ja hyvinvoinnille sekä henkiselle edistykselle. Varṇāśrama-uskonnon periaatteet oli laadittu sellaisiksi, että kelvollinen väestö oli vallalla yhteiskunnassa, jotta yhteisö ja valtakunta voisi kehittyä henkisesti. Tällaisen väestön kehittyminen riippuu naisten siveydestä ja uskollisuudesta. Aivan kuten lapset on helppo johtaa harhaan, myös naiset lankeavat hyvin helposti. Vanhempien perheenjäsenten on suojeltava niin lapsia kuin naisiakin. Kun naiset ottavat osaa erilaisiin uskonnollisiin toimituksiin, he eivät hairahdu tekemään aviorikosta. Cāṇakya Paṇḍitin [Canakya Pandit,] mukaan naiset eivät ole yleensä kovinkaan älykkäitä, eikä heihin siksi voi luottaa. Niinpä heidän on annettava aina osallistua perheen [So, the different family traditions] perinteisiin uskonnollisiin tapahtumiin, ja siten he saavat siveytensä ja antaumuksensa ansiosta kelvollisia lapsia, jotka pystyvät noudattamaan varṇāśrama-järjestelmää. Jos varṇāśrama-dharma -järjestelmää ei noudateta, naiset voivat vapaasti seurustella miesten kanssa, ja aviorikosten tuloksena syntyy ei-toivottuja lapsia. Myös vastuuntunnottomat miehet saavat aikaan aviorikoksia yhteiskunnassa, ja se täyttyy ei-toivotuista lapsista, mikä tuo mukanaan kulkutautien ja sodan vaaran. 41. SÄE saṅkaro narakāyaiva kula-ghnānāṁ kulasya ca patanti pitaro hy eṣāṁ lupta-piṇḍodaka-kriyāḥ Kun ei-toivottu väestö lisääntyy, syntyy helvetillinen tilanne sekä perheelle että perheperinteiden tuhoajille. Tuollaisissa turmeltuneissa perheissä ei enää uhrata ruokaa eikä vettä esi-isille. [When there is increase of unwanted population, a hellish situation is created both for the family and for those who destroy the family tradition. In such corrupt families, there is no offering of oblations of food and water to the ancestors.] MERKITYS: Tuloksellista toimintaa säätelevien määräysten mukaan perheen esi-isille on uhrattava määräajoin ruokaa ja vettä. Tämä uhri toimitetaan palvomalla Viṣṇua, sillä Viṣṇulle uhratun ruoan tähteiden syöminen vapauttaa syöjän kaikista syntisten tekojen vastavaikutuksista. Perheen esi-isät saattavat joskus kärsiä erilaisista syntisten tekojen seuraamuksista eivätkä ehkä saa edes aina uutta karkeatekoista aineellista ruumista vaan joutuvat pysyttelemään hienojakoisessa ruumiissaan haamuina. Kun jälkeläiset sitten tarjoavat esi-isilleen prasādaa, nämä vapautuvat haamun elämästä ja muista kärsimyksistä. Tällainen esi-isien auttaminen on yksi perheperinteistä, ja niiden, jotka eivät harjoita antaumuksellista palvelua, on toimitettava tällaisia rituaaleja. Antaumuksellisesti Herraa palvovan ei kuitenkaan tarvitse huolehtia tuollaisista riiteistä. Yksinkertaisesti palvellessaan Jumalaa antaumuksellisesti hän vapauttaa satoja ja tuhansia esi-isiään kaikenlaisista kärsimyksistä. Bhāgavatamissa sanotaan: [devarsi-bhutapta-nrnam pitrnam na kinkaro nayamrni ca raja sarvatmana yah saranam saranyam gato mukundam ] devarṣi-bhūtāpta-nṛnāṁ pitṝṇāṁ na kiṅkaro nāyamṛṇī ca rājan sarvātmanā yaḥ śaraṇaṁ śaraṇyaṁ gato mukundaṁ parihṛtya kartam ”Jokainen, joka on hakenut turvaa Mukundan, vapautuksen suojan, lootusjaloista ja joka on kaikista velvollisuuksista luovuttuaan ryhtynyt hyvin vakavana kulkemaan tätä tietä, on vapautunut kaikista velvoitteista ja kiitollisuudenvelasta puolijumalia, pyhimyksiä, tavallisia eläviä olentoja, perheenjäseniä, ihmiskuntaa ja esi-isiä kohtaan.” (Bhag. 11.5.41) Kaikki [humankind or forefathers." (Bhag. 11.5.41)] nämä muut velvoitteet tulevat itsestään hoidetuiksi Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden antaumuksellisen palvelemisen ansiosta. 42. SÄE doṣair etaiḥ kula-ghnānāṁ varṇa-saṅkara-kārakaiḥ utsādyante jāti-dharmāḥ kula-dharmāś ca śāśvatāḥ Perhetradition tuhoajat saavat pahoilla teoillaan kaikki yhteiskunnan ja perheen hyväksi määrätyt toiminnat epäonnistumaan. [Due to the evil deeds of the destroyers of family tradition, all kinds of community projects and family welfare activities are devastated.] MERKITYS: Sanātana-dharman eli varṇāśrama-dharman järjestelmän neljä yhteiskuntaluokkaa ja perhettä suojaavien [The four orders of human society, combined with family welfare activities as they are set forth by the institution of the sanatana-dharma or] toimenpiteiden tarkoituksena on antaa jokaiselle ihmisolennolle mahdollisuus saavuttaa lopullinen pelastus. Kun yhteiskunnan vastuuntunnottomat johtajat rikkovat tämän sanātana-dharma -perinteen, yhteiskunta joutuu kaaostilaan ja ihmiset unohtavat elämän päämäärän-Viṣṇun. Tällaiset johtajat ovat sokeita, ja heitä seuraavat ihmiset kulkevat varmasti kohti tuhoa. 43. SÄE utsanna-kula-dharmāṇāṁ manuṣyāṇāṁ janārdana narake niyataṁ vāso bhavatīty anuśuśruma Oi Kṛṣṇa, ihmiskunnan ylläpitäjä, olen kuullut oppilasketjuun kuuluvilta opettajilta, että perheperinteiden rikkojat joutuvat kärsimään ainaisesti helvetissä. MERKITYS: Arjuna ei perusta väitteitään omaan kokemukseensa vaan auktoriteeteilta kuulemaansa tietoon. Tämä on oikea tapa saada todellista tietoa. Ihminen ei voi saada todellista tietoa kääntymättä oikean henkilön puoleen, jolla jo on tuo tieto. Varṇāśrama-järjestelmässä on menetelmä, jonka mukaan ihmisen täytyy puhdistautua ennen kuolemaansa syntisten [by which one has to undergo the process of ablution before death for his sinful activities.] toimiensa tähden. Hänen, joka aina tekee syntisiä tekoja, täytyy käydä läpi puhdistautumisprosessi, jota kutsutaan prāyaścittaksi. [One who is always engaged in sinful activities must utilize the process of ablution called the prayascitta.] Muuten syntinen joutuu varmasti helvetillisille planeetoille kärsimään synneistään. 44.SÄE aho bata mahat pāpaṁ kartuṁ vyavasitā vayam yad rājya-sukha-lobhena hantuṁ sva-janam udyatāḥ Voi, kuinka kummallista onkaan, että olemme valmiita tekemään hyvin syntisiä tekoja, halutessamme nauttia kuninkaallista onnea. [Alas, how strange it is that we are preparing to commit greatly sinful acts, driven by the desire to enjoy royal happiness.] MERKITYS: Ihminen saattaa itsekkäistä tarkoitusperistä ajautua sellaisiin synteihin kuin tappamaan oman veljensä, isänsä, tai äitinsä. [own brother, father, or] Maailmanhistoriassa on monia sellaisia tapauksia. Mutta Arjuna, Herran pyhimysmäinen palvoja, on aina tietoinen moraaliperiaatteista ja haluaa välttää tuollaisia tekoja. ' 45. SÄE yadi mām apratīkāram aśastraṁ śastra-pāṇayaḥ dhārtarāṣṭrā raṇe hanyus tan me kṣemataraṁ bhavet Minusta olisi parempi , jos antaisin Dhṛtarāṣṭran poikien surmata minut aseitta ja puolustautumatta, mieluummin kuin taistelisin heidän kanssaan. [I would consider it better for the sons of Dhrtarastra to kill me unarmed and unresisting, rather than fight with them.] MERKITYS: Kṣatriyan periaatteiden mukaan aseistautumatonta ja tais-teluun halutonta vihollista vastaan ei pidä hyökätä. Tässä arvoituksellisessa tilanteessa, Arjuna päätti kuitenkin olla taistelematta, vaikka vastapuoli [Arjuna, however, in such an enigmatic position, decided he would not fight if he were attacked by the enemy.] hyökkäisikin häntä vastaan. Hän ei ajatellut sitä, kuinka päättäväinen vastapuoli oli taistelemaan. Tämä osoittaa hänen helläsydämisyytensä [softheartedness], joka johtui siitä, että hän oli suuri Herran palvoja. 46.SÄE sañjaya uvāca evam uktvārjunaḥ saṅkhye rathopastha upāviśat visṛjya sa-śaraṁ cāpaṁ śoka-saṁvigna-mānasaḥ Sañjaya sanoi: Kun Arjuna oli näin puhunut taistelukentällä, hän heitti pois jousensa ja nuolensa ja istuutui sotavaunuihinsa mieli murheen täyttämänä. MERKITYS: Arjuna seisoi vaunuissa tarkastellessaan vihollisarmeijaa, mutta hän joutui sellaisen murheen valtaan, että hänen täytyi istuutua ja asettaa syrjään jousensa ja nuolensa. Tällainen ystävällinen ja helläsydäminen [softhearted] ihminen, joka palvelee Herraa antaumuksellisesti, on kypsä vastaanottamaan tietoa itsestä. Täten päättyvät Bhaktivedanta-selitykset Śrīmad Bhagavad-gītān ensimmäiseen lukuun, jota kutsutaan Nimellä ”Sotajoukkojen kohtaaminen Kuruksetran taistelukentällä”. |
13. SÄE
tataḥ śaṅkhāś ca bheryaś ca paṇavānaka-gomukhāḥ sahasaivābhyahanyanta sa śabdas tumulo 'bhavat Sen jälkeen simpukoita, rumpuja ja erilaisia, muun muassa sarvesta tehtyjä torvia soitettiin kaikkia äkkiä yhteen ääneen, ja syntynyt ääni oli valtaisa. [After that, the conchshells, drums, bugles, trumpets and horns were all suddenly sounded, and the combined sound was tumultuous.] 14. SÄE tataḥ śvetair hayair yukte mahati syandane sthitau mādhavaḥ pāṇḍavaś caiva divyau śaṅkhau pradadhmatuḥ Vastapuolella Herra Kṛṣṇa ja Arjuna puhalsivat ylimaallisia simpukoitaan, seisoen suurissa, valkoisten hevosten vetämissä sotavaunuissa. MERKITYS: Kṛṣṇan ja Arjunan simpukoita kuvaillaan ylimaallisiksi, toisin kuin Bhīṣmadevan puhaltamaa simpukkaa. Näiden ylimaallisten simpukoiden ääni merkitsi, että vastapuolella ei ollut mitään toivoa voitosta, sillä Kṛṣṇa oli Pāṇḍavien puolella. Jayas tu pāṇḍu-putrāṇāṁ yeṣāṁ pakṣe janārdanaḥ. Voitto seuraa aina Pāṇḍun poikien kaltaisia henkilöitä, sillä Herra Kṛṣṇa on heidän seurassaan. Ja missä tahansa ja milloin tahansa Herra on läsnä, paikalla on myös onnenjumalatar, sillä hän ei milloinkaan elä yksin ilman aviomiestään. Voitto ja onni odottivat sen vuoksi Arjunaa, kuten Viṣṇun eli Herra Kṛṣṇan puhaltaman simpukan ylimaallinen ääni osoitti. Tämän lisäksi Agni (tulenjumala) oli lahjoittanut Arjunalle sotavaunut, [the chariot on which both the friends were seated had been donated by Agni (the fire-god) to Arjuna,] joissa ystävykset istuivat, ja minne tahansa nämä vaunut ohjattiinkin kolmessa maailmassa, ne pystyivät valloittamaan kaikki ilmansuunnat. 15. SÄE pāñcajanyaṁ hṛṣīkeśo devadattaṁ dhanañjayaḥ pauṇḍraṁ dadhmau mahā-śaṅkhaṁ bhīma-karmā vṛkodaraḥ Herra Kṛṣṇa puhalsi Pāñcajanya-nimistä simpukkaansa, Arjuna simpukkaansa Devadattaa, ja Bhīma, uskomaton syömäri, joka pystyi herkulesmaisiin urotekoihin, puhalsi kauhistuttavaa simpukkaansa Pauṇḍraa. [Lord Krsna blew His conchshell, called Pancajanya; Arjuna blew his, the Devadatta; and Bhima, the voracious eater and performer of herculean tasks, blew his terrific conchshell, called Paundra.] MERKITYS: Herra Kṛṣṇaa nimitetään tässä säkeessä Hṛṣīkeśaksi, koska Hän on kaikkien aistien omistaja. Elävät olennot ovat Hänen osasiaan, ja [He is the owner of all senses. The living entities are part and parcel of Him, and therefore the senses of the living entities are also part and parcel of His senses] elävien olentojen aistit ovat siksi myös Hänen aistiensa osasia. Persoonattomuusfilosofian kannattajat eivät pysty ymmärtämään, että elävillä olennoilla on aistit, ja he yrittävät siksi aina innokkaasti selittää, että elävät olennot ovat aistittomia eli persoonattomia. Herra ohjaa kaikkien elävien olentojen aisteja heidän sydämestään käsin. Mutta Hän ohjaa [But He directs in terms of the surrender of] elävää olentoa tämän antautumisen määrän mukaisesti, ja jos elävä olento on täysin puhdas Jumalan palvoja, Herra Itse hallitsee kaikkia hänen aistejaan. Kurukṣetran taistelukentällä Herra ohjaa suoraan Arjunan transsendentaalisia aisteja, ja siksi Häntä kutsutaan erityisesti Hṛṣīkeśaksi. Herralla on eri nimiä Hänen eri toimiensa mukaisesti. Häntä kutsutaan esimerkiksi Madhusūdanaksi, koska Hän tappoi Madhu-nimisen demonin; Hänen nimensä on Govinda, koska Hän ilahduttaa lehmiä ja aisteja; Hänen nimensä on Vāsudeva, koska Hän ilmestyi Vasudevan poikana; Hänen nimensä on Devakī-nandana, koska Hän hyväksyi Devakīn äidikseen; Hänen nimensä on Yaśodā-nandana, koska Hän leikki lapsuudenleikkinsä Yaśodā-äidin hoivissa Vṛndāvanassa; Häntä kutsutaan Pārthasārathiksi, koska Hän ajoi ystävänsä Arjunan vaunuja, ja Hänen nimensä on Hṛṣīkeśa, koska Hän ohjasi Arjunaa Kuruksetran taistelukentällä. Arjunaa kutsutaan tässä säkeessä Dhanañjayaksi, koska hän auttoi vanhempaa veljeään toimittamaan erilaisia uhrimenoja hankkimalla tarvittavia kalleuksia. Samalla tavoin Bhīma tunnetaan Vṛkodarana, koska [Arjuna is referred to as Dhananjaya in this verse because he helped his elder brother in fetching wealth when it was required by the king to make expenditures for different sacrifices. ] hän pystyi syömään uskomattomia määriä ja hän kykeni herkulesmaisiin urotekoihin, kuten tappamaan Hiḍimba-demonin. [could perform herculean tasks, such as killing the demon Hidimba. So the] Pāṇḍava-veljesten puolella taistelevat soturit saivat lisää rohkeutta kuullessaan Herra Kṛṣṇan ja muiden Pāṇḍava-armeijan soturien puhaltavan omia erityisiä simpukoitaan. Vastapuolella ei vallinnut tuollaista luottamuksen tunnetta, eivätkä Herra Kṛṣṇa, korkein neuvonantaja, sen enempää kuin onnenjumalatarkaan olleet läsnä heidän puolellaan. Oli siis ennalta määrätty, että vastapuoli tulisi häviämään taistelun --- tätä viestittivät simpukat. [ So they were predestined to lose the battle-] 16.-18. SÄE anantavijayaṁ rājā kuntī-putro yudhiṣṭhiraḥ nakulaḥ sahadevaś ca sughoṣa-maṇipuṣpakau kāśyaś ca parameṣv-āsaḥ śikhaṇḍī ca mahā-rathaḥ dhṛṣṭadyumno virāṭaś ca sātyakiś cāparājitaḥ drupado draupadeyāś ca sarvaśaḥ pṛthivī-pate saubhadraś ca mahā-bāhuḥ śaṅkhān dadhmuḥ pṛthak pṛthak Kuningas Yudhiṣṭhira, Kuntīn poika, puhalsi simpukkaansa Anantavijayaa, ja Nakula ja Sahadeva puhalsivat Sughoṣaa ja Maṇipuṣpakaa. Kāśīn kuningas, joka oli mahtava jousimies, suuri taistelija Śikhaṇḍī, Dhṛṣṭadyumna, Virāṭa, voittamaton Sātyakī, Drupada, Draupadīn pojat ja kaikki muut, oi kuningas, kuten mahtava-aseinen Subhadrān poika, puhalsivat kukin omia simpukoitaan. [King Yudhisthira, the son of Kunti, blew his conchshell, the Ananta-vijaya, and Nakula and Sahadeva blew the Sughosa and Manipuspaka. That great archer the King of Kasi, the great fighter Sikhandi, Dhrstadyumna, Virata, the unconquerable Satyaki, Drupada, the sons of Draupadi, and the others, O King, such as the mighty-armed son of Subhadra, all blew their respective conchshells.] MERKITYS: Sañjaya ilmaisi kuningas Dhṛtarāṣṭralle hyvin taitavasti, että tämän epäviisas politiikka, jonka tarkoituksena oli pettää Pāṇḍun poikia ja kruunata kuninkaan omat pojat valtakunnan hallitsijoiksi, ei ansainnut ylistystä. Kaikki merkit osoittivat jo selvästi, että koko Kurudynastia tulisi tuhoutumaan tässä suuressa taistelussa. Niin isoisä Bhīṣma kuin hänen pojanpoikansa Abhimanyukin samoin kuin muut pojanpojat sekä kaikki paikalle kokoontuneet maailman eri maiden kuninkaat oli tuomittu kuolemaan. Kuningas Dhṛtarāṣṭra oli syypää koko murhenäytelmään, sillä hän tuki poikiensa noudattamaa politiikkaa. 19. SÄE sa ghoṣo dhārtarāṣṭrāṇāṁ hṛdayāni vyadārayat nabhaś ca pṛthivīṁ caiva tumulo 'bhyanunādayan Näiden erilaisten simpukoiden voimallinen ääni lävisti taivaan ja maan ja raastoi Dhṛtarāṣṭran poikien sydäntä. [The blowing of these different conchshells became uproarious. Vibrating both in the sky and on the earth, it shattered the hearts of the sons of Dhrtarastra.] MERKITYS: Kun Bhīṣma ja muut Duryodhanan puolella taistelevat soturit puhalsivat omia simpukoitaan, Pāṇḍavien puolella kenenkään sydän ei vavahtanut. Tässä säkeessä sanotaan kuitenkin, että Dhṛtarāṣṭran poikien sydämet murtuivat, kun he kuulivat Pāṇḍavä-veljesten simpukoiden äänen. Tämä johtui siitä luottamuksesta, jota Pāṇḍava-veljekset tunsivat Herra Kṛṣṇaa kohtaan. Sellaisena henkilöllä, joka turvautuu Korkeimpaan Herraan, ei ole mitään pelättävää, ei edes keskellä suurta katastrofia. 20. SÄE atha vyavasthitān dṛṣṭvā dhārtarāṣṭrān kapi-dhvajaḥ pravṛtte śastra-sampāte dhanur udyamya pāṇḍavaḥ hṛṣīkeśaṁ tadā vākyam idam āha mahī-pate Arjuna, Pāṇḍun poika, joka istui Hanumān-lipun koristamissa sotavaunuissa, nosti sitten jousensa ja valmistautui ampumaan. Oi kuningas, katsottuaan sitten taisteluun ryhmittyneitä Dhṛtarāṣṭran poikia Arjuna puhui Herra Kṛṣṇalle seuraavasti. [At that time Arjuna, the son of Pandu, seated in the chariot bearing the flag marked with Hanuman, took up his bow and prepared to shoot his arrows. O King, after looking at the sons of Dhrtarastra drawn in military array, Arjuna then spoke to Lord Krsna these words. ] MERKITYS: Taistelu oli juuri alkamaisillaan. Aikaisemmista säkeistä käy selville, että Dhṛtarāṣṭran pojat olivat melko lailla lannistuneita nähtyään Pāṇḍavien armeijan järjestäytyvän odottamattomalla tavalla taistelukentällä suoraan Herra Kṛṣṇan ohjauksessa. Arjunan lipussa oleva Hanumānin kuva on sekin merkki voitosta, sillä Hanumān taisteli yhdessä Herra Rāman kanssa Rāvaṇaa vastaan, ja Herra Rāma voitti tuon taistelun. Nyt sekä Rāma että Hanumān olivat läsnä Arjunan sotavaunuissa auttamassa häntä. Herra Kṛṣṇa on Rāma Itse, ja missä tahansa on Herra Rāma, siellä on myös Hänen ikuinen palvelijansa Hanumān ja Hänen ikuinen puolisonsa Sītā, onnenjumalatar. Arjunalla ei siksi ollut mitään syytä pelätä ketään vihollista. Kṛṣṇa, aistien Herra, oli kaiken lisäksi henkilökohtaisesti neuvomassa häntä. Arjuna sai siis kaikki tarpeelliset ohjeet selviytyäkseen kunnialla taistelusta. Tällaiset hyväenteiset olosuhteet, jotka Herra oli järjestänyt ikuiselle palvojalleen, olivat merkkinä varmasta voitosta. 21.-22. SÄE arjuna uvāca senayor ubhayor madhye rathaṁ sthāpaya me 'cyuta yāvad etān nirīkṣe 'haṁ yoddhu-kāmān avasthitān kair mayā saha yoddhavyam asmin raṇa-samudyame Arjuna sanoi: Oi Sinä pettämätön, aja vaununi armeijoiden väliin, jotta voin nähdä, ketkä ovat paikalla taistelunhaluisina ja keitä vastaan minun on taisteltava tässä suuressa sodassa. [Arjuna said: O infallible one, please draw my chariot between the two armies so that I may see those present here, who desire to fight, and with whom I must contend in this great trial of arms.] MERKITYS: Vaikka Herra Kṛṣṇa on Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Hän palveli silti ystäväänsä aiheettomasta armostaan. Hän ei koskaan jätä osoittamatta lempeyttään Hänelle omistautuneita sieluja kohtaan, ja Häntä kutsutaan siksi tässä pettämättömäksi. Vaununajajana Hänen täytyi noudattaa Arjunan käskyjä, ja koska Hän ei epäröinyt tehdä sitä, Häntä kutsutaan pettämättömäksi. Vaikka Hän olikin hyväksynyt palvojansa vaununajajan aseman, Hänen ylhäisin asemansa ei siitä muuttunut. Hän on kaikissa olosuhteissa Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Hṛṣīkeśa, kaikkien aistien Herra. Herran ja Hänen palvelijansa välinen suhde on hyvin suloinen ja ylimaallinen. Palvelija on aina valmis palvelemaan Herraa, ja samalla tavoin Herra etsii aina tilaisuutta palvella palvojaansa. Herra ilahtuu enemmän saadessaan käskyjä puhtaalta palvojaltaan kuin antaessaan niitä Itse. Koska Hän on valtias, jokainen on Hänen käskyjensä alainen, eikä kukaan ole Hänen yläpuolellaan tai kykenevä antamaan Hänelle määräyksiä. Mutta kun puhdas Herralle antautunut sielu käskee Herraa, [Since He is master, everyone is under His orders, and no one is above Him to order Him. But when He finds that a ] Herra nauttii ylimaallisesta ilontunteesta, vaikka Hän onkin kaikissa olosuhteissa erehtymätön valtias. Arjuna oli puhdas Herran palvoja, eikä hänellä ollut mitään halua taistella serkkujaan ja veljiään vastaan, mutta Duryodhanan uppiniskaisuus pakotti hänet taistelukentälle, sillä Duryodhana ei suostunut mihinkään rauhanomaiseen ratkaisuun. Arjuna oli siksi kovin innokas näkemään, ketkä johtivat taistelua. Vaikka enää ei ollutkaan mahdollista neuvotella rauhasta, hän halusi kuitenkin nähdä heidät uudestaan ja saada selville, kuinka päättäväisiä he olivat käymään tämän ei-toivotun sodan. 23. SÄE yotsyamānān avekṣe 'haṁ ya ete 'tra samāgatāḥ dhārtarāṣṭrasya durbuddher yuddhe priya-cikīrṣavaḥ Päästä minut näkemään ne, jotka ovat tulleet tänne taistelemaan halutessaan miellyttää Dhṛtarāṣṭran ilkeämielistä poikaa. MERKITYS: Kaikki tiesivät, että Duryodhana halusi yhteistyössä isänsä Dhṛtarāṣṭran kanssa anastaa Pāṇḍava-veljesten kuningaskunnan juonittelullaan. Kaikki Duryodhanan puolella taistelevat kannattivat siis hänen ilkeitä suunnitelmiaan. Arjuna halusi nähdä heidät taistelukentällä [Arjuna wanted to see them on the battlefield before] juuri ennen taistelun alkua vain saadakseen selville, keitä he oikein olivat, mutta hän ei aikonut ehdottaa, että he neuvottelisivat rauhasta. Vaikka Arjuna olikin täysin varma voitostaan, koska Kṛṣṇa istui hänen vieressään, hän halusi silti nähdä vastapuolen soturit myös voidakseen arvioida heidän voimansa, joka hänen oli kohdattava. 24. SÄE
sañjaya uvāca evam ukto hṛṣīkeśo guḍākeśena bhārata senayor ubhayor madhye sthāpayitvā rathottamam Sañjaya sanoi: Oi Bharatan jälkeläinen, kun Arjuna niin pyysi Kṛṣṇaa, Herra Kṛṣṇa ajoi komeat sotavaunut armeijoiden keskelle. [Sanjaya said: O descendant of Bharata, having thus been addressed by Arjuna, Lord Krsna drew up the fine chariot in the midst of the armies of both parties.] MERKITYS: Arjunaa kutsutaan tässä säkeessä Guḍākeśaksi. Gudāka merkitsee unta, ja ihmistä, joka hallitsee unen, kutsutaan guḍākeśaksi. Uni tarkoittaa myös tietämättömyyttä. Arjuna siis hallitsi niin unen kuin tietämättömyydenkin, koska hän oli Kṛṣṇan ystävä. Koska hän oli suuri Kṛṣṇan palvoja, hän ei pystynyt unohtamaan Kṛṣṇaa hetkeksikään, sillä se on luonteenomaista Kṛṣṇa-bhaktalle. Sekä valveilla että nukkuessaan Herran palvoja ajattelee jatkuvasti Kṛṣṇan nimeä, muotoa, ominaisuuksia ja [Krsna's name, form, qualities and pastimes.] leikkejä. Kṛṣṇa-bhakta voi siten voittaa niin unen kuin tietämättömyydenkin pelkästään ajattelemalla Kṛṣṇaa jatkuvasti. Tätä kutsutaan Kṛṣṇatietoisuudeksi eli samādhiksi. Kṛṣṇa, Hṛśīkeśa, jokaisen elävän olennon aistien ja mielen hallitsija, ymmärsi mitä Arjunalla oli mielessä ja ajoi siksi vaunut armeijoiden väliin. Näin tehtyään Herra puhui seuraavasti. 25. SÄE bhīṣma-droṇa-pramukhataḥ sarveṣāṁ ca mahī-kṣitām uvāca pārtha paśyaitān samavetān kurūn iti Bhīṣman, Droṇan ja maailman kaikkien muiden päälliköiden läsnä ollessa Herra sanoi: Oi Pārtha, katso kaikkia tänne kokoontuneita Kuruja. [In the presence of Bhisma, Drona and all the other chieftains of the world, the Lord said, Just behold, Partha, all the Kurus assembled here.] MERKITYS: Herra Kṛṣṇa on kaikkien elävien olentojen Ylisielu, ja Hän pystyi ymmärtämään Arjunan ajatukset. Hṛśīkeśa merkitsee tässä yhteydessä, että Hän tiesi kaiken. Nimi Pārtha, Kuntīn tai Pṛthān poika, on [or the son of Kunti, or Prtha,] myös merkittävä nimi Arjunalle. Kṛṣṇa halusi ystävän olemuksessa ilmaista Arjunalle, että Hän oli suostunut Arjunan vaununajajaksi, koska tämä oli Pṛthān, Kṛṣṇan isän Vasudevan sisaren, poika. Mitä Kṛṣṇa tarkoitti käskiessään Arjunaa ”katsomaan Kuruja”? Halusiko Arjuna pysäyttää vaununsa ja olla sotimatta? Kṛṣṇa ei olisi koskaan odottanut mitään sellaista tätinsä Pṛthān pojalta. Herra näki ennalta Arjunan mielialan laskiessaan hänen kanssaan ystävällistä leikkiä. [The mind of Arjuna was thus predicted by the Lord in friendly joking.] 26. SÄE tatrāpaśyat sthitān pārthaḥ pitṝn atha pitāmahān ācāryān mātulān bhrātṝn putrān pautrān sakhīṁs tathā śvaśurān suhṛdaś caiva senayor ubhayor api Arjuna saattoi silloin nähdä armeijoiden keskellä seisoessaan isänsä, isoisänsä, opettajansa, enonsa, veljensä, poikansa, pojanpoikansa, ystävänsä sekä appensa ja hyväntoivojansa. [There Arjuna could see, within the midst of the armies of both parties, his fathers, grandfathers, teachers, maternal uncles, brothers, sons, grandsons, friends, and also his fathers-in-law and well-wishers.] MERKITYS: Arjuna saattoi nähdä taistelukentällä lukuisia sukulaisiaan. Hän näki isänsä ikätovereita, kuten Bhūriśravān, isoisiä, kuten Bhīṣman ja Somadattan, opettajia, kuten Droṇācāryan ja Kṛpācāryan, enoja, kuten Śalyan ja Śakunin, veljiä, kuten Duryodhanan, poikia, kuten Lakṣmaṇan, tovereita, kuten Aśvatthāmān, hyväntoivojia, kuten Kṛtavarmān, sekä lukuisia muita. Hän näki sotajoukoissa seisovan myös monia ystäviään. 27. SÄE tān samīkṣya sa kaunteyaḥ sarvān bandhūn avasthitān kṛpayā parayāviṣṭo viṣīdann idam abravīt Kun Arjuna, Kuntīn poika, näki kaikki nämä ystävänsä ja sukulaisensa, hänet valtasi sääli ja hän puhui seuraavasti. [and spoke thus.] 28. SÄE arjuna uvāca dṛṣṭvemaṁ sva-janaṁ kṛṣṇa yuyutsuṁ samupasthitam sīdanti mama gātrāṇi mukhaṁ ca pariśuṣyati Arjuna sanoi: Oi rakas Kṛṣṇa, kun näen kaikki nämä ystäväni ja sukulaiseni taistelunhaluisina edessäni, suuni kuivuu ja koko ruumiini vapisee. MERKITYS: Ihmisellä, joka tuntee aitoa antaumusta Herraa kohtaan, on kaikki jumalaisten henkilöiden tai puolijumalien hyvät ominaisuudet, kun taas sellaiselta ihmiseltä, joka ei ole antautunut Jumalalle, puuttuvat kaikki jumalaiset ominaisuudet, vaikka hän olisikin aineelliselta koulutukseltaan ja kulttuuritaustaltaan kuinka edistynyt tahansa. Arjunan sydän täyttyi heti säälistä, kun hän näki ystävänsä, perheenjäsenensä ja sukulaisensa taistelukentällä valmiina sotimaan toisiaan vastaan. Omia sotilaitaan kohtaan hän tunsi sääliä aivan alusta alkaen, mutta hän sääli myös vastapuolen sotilaita, sillä hän aavisti heidän lähestyvän kuolemansa. Kun hän ajatteli tätä, hänen ruumiinsa alkoi vapista ja hänen suunsa kuivui. [And while he was so thinking, the limbs of his body began to ] Hän oli oikeastaan hämmästynyt nähdessään tuon taisteluhengen. Käytännöllisesti katsoen kaikki Arjunan lähisukulaiset olivat tulleet taistelemaan häntä vastaan. Tämä hämmästytti Arjunan kaltaista ystävällistä Kṛṣṇa-bhaktaa. Voimme helposti kuvitella, että ruumiin vapinan ja suun kuivumisen lisäksi Arjuna myös itki säälistä, vaikka tätä ei säkeessä [mouth drying up, but he was also crying out of compassion.] mainitakaan. Tällaiset reaktiot eivät johtuneet Arjunan heikkoudesta vaan hänen hyväsydämisyydestään, joka on puhtaan Jumalan palvojan tunnusmerkki. Bhāgavatamissa sanotaan siksi: yasyāsti bhaktir bhagavaty akiñcanā sarvair guṇais tatra samāsate surāḥ harāv abhaktasya kuto mahad-guṇā mano- rathenāsati dhāvato bahiḥ ”Sillä, joka palvelee Jumaluuden Persoonallisuutta horjumattoman antaumuksellisesti, on kaikki puolijumalien hyvät ominaisuudet. Mutta se, joka ei ole Herran palvoja, voi kehittää vain vähäarvoisia, aineellisia ominaisuuksia, sillä hänen tietoisuutensa häilyy mielen tasolla ja on varmastikin aineellisen energian kimalluksen lumoissa.” (ŚB. 5.18.12) 29. SÄE vepathuś ca śarīre me roma-harṣaś ca jāyate gāṇḍīvaṁ sraṁsate hastāt tvak caiva paridahyate Ruumiini vapisee ja ihoni on kananlihalla. Jouseni Gāṇḍīva putoaa käsistäni ja ihoani polttaa. [My whole body is trembling, my hair is standing on end, my bow Gandiva is slipping from my hand, and my skin is burning.] MERKITYS: Ruumis vapisee ja iho on kananlihalla kahdesta eri syystä, joko koettaessa henkistä hurmiota tai kärsittäessä aineellisten olosuhteiden aiheuttamasta suuresta pelosta. Transsendentaalisen oivalluksen tasolla ei ole mitään pelkoa. Arjunan tuntemukset tässä tilanteessa johtuvat aineellisesta pelosta, nimittäin kuolemanpelosta. Tämä käy ilmi myös muista merkeistä; Arjuna hämmentyi niin, että hän pudotti kuuluisan jousensa Gāṇḍīvan, ja koska hänen sydämensä oli tukahtua, hän tunsi myös poltetta ihollaan. Kaikki tämä johtuu aineellisesta elämänkäsityksestä. 30. SÄE na ca śaknomy avasthātuṁ bhramatīva ca me manaḥ nimittāni ca paśyāmi viparītāni keśava En pysty enää jäämään tänne. Olen unohtanut itseni ja ajatukseni kieppuvat. Näen tästä koituvan vain pahaa, oi Kṛṣṇa, Keśī-demonin tappaja. [I am now unable to stand here any longer. I am forgetting myself, and my mind is reeling. I see only causes of misfortune, O Krsna, killer of the Kesi demon.] MERKITYS: Arjuna ei hämmennyksissään enää halunnut jäädä taistelukentälle, ja mielen heikkous sai hänet unohtamaan oman asemansa. [he was forgetting himself on account of this weakness of his mind. Excessive attachment for material things puts a man in such a bewildering condition of existence. Bhayam dvitiyabhinivesatah syat (Bhag. 11.2.37): such fearfulness and loss of mental equilibrium take place in persons who are too affected by material conditions. Arjuna envisioned only painful reverses in the battlefield-he would not be happy even by gaining victory over the foe. The words nimittani viparitani are significant.] Ylenmääräinen kiintymys aineellisiin asioihin saa ihmisen hämmentymään tällä tavoin. Bhayaṁ dvitīyābhiniveśataḥ (ŚB. 11.2.37): tuollainen pelko ja mielen tasapainottomuus voivat vallata vain sellaiset henkilöt, joihin aineelliset olosuhteet vaikuttavat liikaa. Arjuna näki taistelusta koituvan vain pahaa --- hän ei olisi onnellinen, vaikka voittaisikin vihollisen. Sanat nimittāmi viparītāni ovat merkityksellisiä. Kun ihminen pettyy kaikissa odotuksissaan, hän alkaa ajatella: ”Miksi minä olen täällä?” Jokainen on kiinnostunut itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Kukaan ei ole kiinnostunut Korkeimmasta Itsestä. Kṛṣṇan tahdosta Arjuna näyttää unohtaneen oman todellisen etunsa. Elävän olennon todellinen etu on [Arjuna is showing ignorance of his real self-interest by Krsna's will. One's real self-interest lies in Visnu, or Krsna.] Viṣṇussa eli Kṛṣṇassa. Ehdollistunut sielu unohtaa tämän ja kärsii siksi aineellisesta tuskasta. Arjuna ajatteli, että vaikka hän voittaisikin taistelun, kaikki päättyisi suruun ja valitukseen. 31. SÄE
na ca śreyo 'nupaśyāmi hatvā sva-janam āhave na kāṅkṣe vijayaṁ kṛṣṇa na ca rājyaṁ sukhāni ca Oi rakas Kṛṣṇani, en näe mitään hyvää koituvan omien sukulaisteni tappamisesta tässä taistelussa, enkä minä voi toivoa tällaista voittoa, en kuningaskuntaa enkä onnea. MERKITYS: Ehdollistuneet sielut kiintyvät ruumiiseen perustuviin suhteisiin ja toivovat niiden avulla tulevansa onnellisiksi, koska he eivät tunne omaa etuaan, joka on löydettävissä Viśṇun eli Kṛṣṇan palvelemisesta. Tällaisen sokean elämänkäsityksen valtaamina he unohtavat myös aineellisen onnen alkulähteet. [In such a blind conception of life, they forget even the causes of material happiness.] Arjuna näyttää unohtaneen jopa kṣatriyan moraalin. Sanotaan, että kahdenlaiset ihmiset saavuttavat voimallisen, hohtavan auringon[the sun globe,], nimittäin kṣatriyat, jotka kuolevat taistelussa noudattaessaan Kṛṣṇan henkilökohtaisia määräyksiä, sekä sellaiset maailmasta luopuneet, jotka ovat täysin omistautuneet harjoittamaan henkistä elämää. Arjuna ei halua tappaa vihollisiaan, saatika omia sukulaisiaan. Hän ajatteli, että surmattuaan sukulaisensa hän ei voisi olla [He thinks that by killing his kinsmen there would be no happiness in his life, and therefore he is not willing to fight,] onnellinen tässä elämässä, eikä hän siksi halunnut taistella, aivan kuten se jonka ei ole nälkä, ei halua laittaa ruokaa. Hän on nyt päättänyt mennä metsään ja elää siellä eristäytyneenä ja pettyneenä. Mutta koska hän on kṣatriya, hänen täytyy hallita kuningaskuntaa, sillä kṣatriyat eivät voi harjoittaa mitään muuta ammattia. Arjunalla ei kuitenkaan ole [But Arjuna has no kingdom. Arjuna's sole opportunity for gaining a kingdom lies in fighting with his cousins] kuningaskuntaa. Hänen ainoa mahdollisuutensa saada kuningaskunta on taistella serkkujaan ja veljiään vastaan ja valloittaa takaisin valtakunta, jonka hän on perinyt isältään. Sitä hän ei kuitenkaan halua tehdä, ja siksi hänestä on parempi mennä metsään ja elää siellä pettyneenä erakkona. 32.-35. SÄE kiṁ no rājyena govinda kiṁ bhogair jīvitena vā yeṣām arthe kāṅkṣitaṁ no rājyaṁ bhogāḥ sukhāni ca ta ime 'vasthitā yuddhe prāṇāṁs tyaktvā dhanāni ca ācāryāḥ pitaraḥ putrās tathaiva ca pitāmahāḥ mātulāḥ śvaśurāḥ pautrāḥ śyālāḥ sambandhinas tathā etān na hantum icchāmi ghnato 'pi madhusūdana api trailokya-rājyasya hetoḥ kiṁ nu mahī-kṛte nihatya dhārtarāṣṭrān naḥ kā prītiḥ syāj janārdana Oi Govinda, mitä hyötyä meille on kuningaskunnasta, onnesta tai jopa elämästä itsestään, kun kaikki ne, joiden puolesta me näitä asioita toivoisimme, aikovat nyt taistella tässä sodassa? Oi Madhusūdana, vaikka opettajat, isät, pojat, isoisät, enot, apet, pojanpojat, langot ja kaikki muut sukulaiset olisivatkin valmiit luopumaan elämästään ja omaisuudestaan taistelussa minua vastaan, miksi minä haluaisin surmata heidät, vaikka he muuten ehkä aikoisivatkin tappaa minut? Oi kaikkien elävien olentojen ylläpitäjä, minä en ole valmis taistelemaan, en edes valloittaakseni kaikki kolme maailmaa, puhumattakaan sitten tästä maapallosta. Mitä iloa meille koituu Dhṛtarāṣṭran poikien surmaamisesta? [O Govinda, of what avail to us are a kingdom, happiness or even life itself when all those for whom we may desire them are now arrayed on this battlefield? O Madhusudana, when teachers, fathers, sons, grandfathers, maternal uncles, fathers-in-law, grandsons, brothers-in-law and other relatives are ready to give up their lives and properties and are standing before me, why should I wish to kill them, even though they might otherwise kill me? O maintainer of all living entities, I am not prepared to fight with them even in exchange for the three worlds, let alone this earth. What pleasure will we derive from killing the sons of Dhrtarastra?] MERKITYS: Arjuna kutsui Herra Kṛṣṇaa Govindaksi, koska Kṛṣṇa on kaikkien aistien ja lehmien ilonlähde. Käyttämällä tätä erityistä nimeä Arjuna osoittaa, että Kṛṣṇan tulisi tietää, mikä tyydyttäisi Arjunan aisteja. Mutta Govindan tehtävänä ei ole meidän aistiemme tyydyttäminen. Jos me kuitenkin yritämme ilahduttaa Govindan aisteja, omat aistimme tyydyttyvät [Arjuna indicates that Krsna should understand what will satisfy Arjuna's senses. But Govinda is not meant for satisfying our senses. If we try to satisfy the senses of Govinda, however, then automatically] silloin itsestään. Aineellisella tasolla jokainen haluaa aistityydytystä, ja kaikki toivovat, että Jumala auttaisi heitä siitä. Herra tyydyttää elävien olentojen aistit heidän ansioidensa, ei heidän himojensa, mukaan. Jos ihminen kuitenkin toimii toisin eli yrittää ilahduttaa Govindan aisteja eikä omia aistejaan, silloin Govindan armosta kaikki elävän olennon toiveet täyttyvät. Arjunan syvä kiintymys ystäviinsä ja perheenjäseniinsä johtui osaksi hänen luonnollisesta säälintunteestaan. Hän ei siksi halunnut taistella heitä vastaan. Yleensä jokainen haluaa näyttää mahtinsa ystävilleen ja sukulaisilleen, mutta Arjuna pelkäsi, että kaikki hänen sukulaisensa ja [Everyone wants to show his opulence to friends and relatives, but Arjuna fears that all his relatives and friends will be killed on the battlefield and] ystävänsä kuolisivat taistelussa eikä hän voisi voittonsa jälkeen jakaa rikkauksia heidän kanssaan. Tämä on tyypillistä aineellista laskelmointia. Transsendentaalinen elämä on kuitenkin erilaista. Koska Herralle antautunut [The transcendental life, however, is different.] sielu haluaa ainoastaan täyttää Herran toiveet, hän voi, jos Herra niin tahtoo, hyväksyä kaikenlaisia rikkauksia palvellakseen niiden avulla Herraa, mutta jos Herra ei niin halua, hän ei ota vastaan penniäkään. Arjuna ei halunnut tappaa sukulaisiaan, ja jos heidät nyt oli välttämättä surmattava, hän toivoi Kṛṣṇan henkilökohtaisesti tappavan heidät. Hän ei vielä tiennyt, että Kṛṣṇa oli tappanut heidät jo ennen kuin he olivat edes tulleet taistelukentälle ja että hänen täytyi ainoastaan toimia Kṛṣṇan instrumenttina. Tämä käy selvästi esille seuraavissa luvuissa. Koska Arjuna oli Herran palvoja, hän ei halunnut kostaa roistomaisille serkuilleen ja veljilleen, mutta Herra toivoi, että he saisivat surmansa. Herran palvoja ei halua kostaa väärintekijälle, mutta Herra ei siedä roistojen kohtelevan palvojiaan huonosti. Herra voi antaa anteeksi Häntä itseään vastaan kohdistetut loukkaukset, mutta Hän ei anna anteeksi sille, joka on toiminut Hänen palvojiaan vastaan. Herra oli siksi päättänyt tappaa kaikki roistot, vaikka Arjuna halusikin antaa heille anteeksi. 36. SÄE
pāpam evāśrayed asmān hatvaitān ātatāyinaḥ tasmān nārhā vayaṁ hantuṁ dhārtarāṣṭrān sa-bāndhavān sva-janaṁ hi kathaṁ hatvā sukhinaḥ syāma mādhava Synti saa meistä vallan tappaessamme nuo hyökkääjät. Meidän ei siksi pidä tappaa Dhṛtarāṣṭran poikia ja ystäviämme. Mitä sillä saavuttaisimme, oi Kṛṣṇa, onnenjumalattaren puoliso, ja kuinka voisimme tulla onnellisiksi tapettuamme omat sukulaisemme? MERKITYS: Veeda-kirjoissa sanotaan, että on olemassa kuudenlaisia hyökkääjiä: [sulkeet eng. huom.]1) myrkyttäjä, 2) murhapolttaja, 3) tappoasein aseistautunut päällekarkaaja, 4) ryöstäjä, 5) maan valloittaja ja 6) vaimon ryöstäjä. Nämä hyökkääjät tulee heti surmata, eikä se ole synti. Tällaisten hyökkääjien tappaminen sopii tavalliselle ihmiselle, mutta Arjuna ei ollut [is quite befitting any ordinary man,] mikään tavallinen henkilö. Hän oli luonteeltaan pyhimysmäinen, ja hän halusi kohdella vihollisiaankin pyhimysmäisesti. Tällainen pyhimysmäisyys ei kuitenkaan sovi, kṣatriyalle. Vaikka maan päämiehen on oltava pyhimys, hänen ei pidä olla pelkuri. Esimerkiksi Herra Rāma oli niin pyhä, että jopa nykyään ihmiset toivoisivat voivansa elää Hänen kuningaskunnassaan (rāma-rājya), mutta Herra Rāma ei koskaan osoittanut minkäänlaista [people even now are anxious to live in the kingdom of Lord Rama (rama-rajya), but Lord] pelkuruutta. Rāvaṇa ryösti Rāman vaimon Sītān ja hyökkäsi siten Häntä [because Ravana kidnapped Rama's wife, Sita,] vastaan, mutta Herra Rāma rankaisi demonia tavalla, jolle ei ole vertaa maailman historiassa. Arjunan tapauksessa hänen vihollisensa olivat kuitenkin hänen oma isoisänsä, opettajansa, ystävänsä, poikansa, pojanpoikansa jne. Tästä syystä Arjuna ajatteli, että heitä ei pitäisi kohdella tavallisten vihollisten tavoin. Pyhimysten odotetaan aina antavan anteeksi. Tuollaiset pyhimysmäiselle ihmiselle tarkoitetut ohjeet ovat tärkeämpiä kuin mikään poliittinen hätätilanne. Arjuna ajatteli, että uskonnollisen ja pyhän miehen olisi parempi antaa anteeksi sukulaisille kuin tappaa heidät poliittisten syiden vuoksi. Hänen mielestään pelkkien aineellisten, väliaikaisten ilojen vuoksi ei kannattanut tappaa ketään. Kuningaskunnat ja niiden tarjoamat ilot eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan pysyviä --- mitä siis hyödyttäisi vaarantaa oma elämänsä ja ikuinen pelastuksensa tappamalla omia sukulaisiaan? Arjuna kutsui Kṛṣṇaa ”Mādhavaksi”, onnenjumalattaren puolisoksi, mikä sekin on tässä yhteydessä merkityksellistä. Hän halusi osoittaa, että Kṛṣṇan, onnenjumalattaren puolison, ei pitäisi yrittää taivutella [He wanted to point out to Krsna that, as husband of the goddess of fortune, He should not induce Arjuna to take up a matter] Arjunaa ottamaan osaa tähän onnettomuutta tuottavaan sotaan. Kṛṣṇa ei kuitenkaan milloinkaan tuota kenellekään epäonnea, kaikkein vähiten omalle palvojalleen. 37-38. SÄE yady apy ete na paśyanti lobhopahata-cetasaḥ kula-kṣaya-kṛtaṁ doṣaṁ mitra-drohe ca pātakam kathaṁ na jñeyam asmābhiḥ pāpād asmān nivartitum kula-kṣaya-kṛtaṁ doṣaṁ prapaśyadbhir janārdana Oi Janārdana, vaikka ahneus onkin vallannut näiden miesten sydämet eivätkä he näe mitään väärää perheensä tappamisessa ja ystäviensä kanssa riitelemisessä, miksi me tekisimme tällaisen synnin, tietäen hyvin millainen rikos perheen tuhoaminen on? [O Janardana, although these men, their hearts overtaken by greed, see no fault in killing one's family or quarreling with friends, why should we, who can see the crime in destroying a family, engage in these acts of sin?] MERKITYS: Kṣatriya ei saa kieltäytyä taistelusta tai uhkapelistä, kun hänet siihen haastetaan. Arjuna ei siis voinut kieltäytyä taistelemasta, sillä [Under such an obligation, Arjuna could not refuse to fight, because he had been challenged by the party of Duryodhana.] Duryodhanan puoli oli haastanut hänet. Arjuna ajatteli kuitenkin, että vastapuoli ei ymmärtänyt tuollaisen haasteen seurauksia. Arjuna itse saattoi nähdä kaikki pahat seuraukset eikä sen vuoksi voinut hyväksyä haastetta. Haaste velvoittaa kṣatriyan ainoastaan, jos sen seuraukset ovat hyviä, ei muuten. Harkittuaan kaikkia näitä hyöty- ja haittapuolia Arjuna päätti olla taistelematta. 39. SÄE kula-kṣaye praṇaśyanti kula-dharmāḥ sanātanāḥ dharme naṣṭe kulaṁ kṛtsnam adharmo 'bhibhavaty uta Kun dynastia tuhoutuu, ikuinen perheperinne katoaa, ja muut perheenjäsenet joutuvat mukaan uskonnottomuuteen. [becomes involved in irreligion.] MERKITYS: Varṇāśrama-järjestelmässä noudatetaan monia uskonnollisia perinteitä ja periaatteita, joiden tarkoituksena on auttaa perheenjäseniä kasvamaan henkisessä ymmärryksessä. Vanhimmat perheenjäsenet ovat vastuussa tästä puhdistusprosessista, joka alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Perheen vanhusten kuollessa nämä perinteelliset puhdistusriitit voivat kuitenkin keskeytyä, ja jäljelle jäänyt nuorempi sukupolvi saattaa kehittää uskonnottomia tapoja ja menettää mahdollisuutensa henkiseen pelastukseen. Perheen vanhuksia ei pidä siksi milloinkaan surmata. 40.SÄE adharmābhibhavāt kṛṣṇa praduṣyanti kula-striyaḥ strīṣu duṣṭāsu vārṣṇeya jāyate varṇa-saṅkaraḥ Oi Kṛṣṇa, oi Vṛṣṇin jälkeläinen, kun perheessä vallitsee uskonnottomuus, tuon perheen naiset menevät piloille, ja kun naiset lankeavat, syntyy ei-toivottuja lapsia. [the women of the family become polluted, and from the degradation of womanhood,] MERKITYS: Kelvollinen väestö on edellytys ihmisyhteisön rauhalle ja hyvinvoinnille sekä henkiselle edistykselle. Varṇāśrama-uskonnon periaatteet oli laadittu sellaisiksi, että kelvollinen väestö oli vallalla yhteiskunnassa, jotta yhteisö ja valtakunta voisi kehittyä henkisesti. Tällaisen väestön kehittyminen riippuu naisten siveydestä ja uskollisuudesta. Aivan kuten lapset on helppo johtaa harhaan, myös naiset lankeavat hyvin helposti. Vanhempien perheenjäsenten on suojeltava niin lapsia kuin naisiakin. Kun naiset ottavat osaa erilaisiin uskonnollisiin toimituksiin, he eivät hairahdu tekemään aviorikosta. Cāṇakya Paṇḍitan [Canakya Pandita,] mukaan naiset eivät ole yleensä kovinkaan älykkäitä, eikä heihin siksi voi luottaa. Niinpä heidän on annettava aina osallistua perheen [So the different family traditions] perinteisiin uskonnollisiin tapahtumiin, ja siten he saavat siveytensä ja antaumuksensa ansiosta kelvollisia lapsia, jotka pystyvät noudattamaan varṇāśrama-järjestelmää. Jos varṇāśrama-dharma -järjestelmää ei noudateta, naiset voivat vapaasti seurustella miesten kanssa, ja aviorikosten tuloksena syntyy ei-toivottuja lapsia. Myös vastuuntunnottomat miehet saavat aikaan aviorikoksia yhteiskunnassa, ja se täyttyy ei-toivotuista lapsista, mikä tuo mukanaan kulkutautien ja sodan vaaran. 41. SÄE saṅkaro narakāyaiva kula-ghnānāṁ kulasya ca patanti pitaro hy eṣāṁ lupta-piṇḍodaka-kriyāḥ Kun ei-toivottu väestö lisääntyy, sekä perhe että perheperinteiden tuhoajat ajautuvat varmasti helvetilliseen elämään. Tuollaisten turmeltuneiden perheiden esi-isät vajoavat alas, koska heille ei enää uhrata ruokaa eikä vettä. [An increase of unwanted population certainly causes hellish life both for the family and for those who destroy the family tradition. The ancestors of such corrupt families fall down, because the performances for offering them food and water are entirely stopped.] MERKITYS: Tuloksellista toimintaa säätelevien määräysten mukaan perheen esi-isille on uhrattava määräajoin ruokaa ja vettä. Tämä uhri toimitetaan palvomalla Viṣṇua, sillä Viṣṇulle uhratun ruoan tähteiden syöminen vapauttaa syöjän kaikista syntisten tekojen vastavaikutuksista. Perheen esi-isät saattavat joskus kärsiä erilaisista syntisten tekojen seuraamuksista eivätkä ehkä saa edes aina uutta karkeatekoista aineellista ruumista vaan joutuvat pysyttelemään hienojakoisessa ruumiissaan haamuina. Kun jälkeläiset sitten tarjoavat esi-isilleen prasādaa, nämä vapautuvat haamun elämästä ja muista kärsimyksistä. Tällainen esi-isien auttaminen on yksi perheperinteistä, ja niiden, jotka eivät harjoita antaumuksellista palvelua, on toimitettava tällaisia rituaaleja. Antaumuksellisesti Herraa palvovan ei kuitenkaan tarvitse huolehtia tuollaisista riiteistä. Yksinkertaisesti palvellessaan Jumalaa antaumuksellisesti hän vapauttaa satoja ja tuhansia esi-isiään kaikenlaisista kärsimyksistä. Bhāgavatamissa (11.5.41) sanotaan: [It is stated in the Bhagavatam (11.5.41): devarsi-bhutapta-nrnam pitrnam na kinkaro nayam rni ca rajan sarvatmana yah saranam saranyam gato mukundam ] devarṣi-bhūtāpta-nṛnāṁ pitṝṇāṁ na kiṅkaro nāyamṛṇī ca rājan sarvātmanā yaḥ śaraṇaṁ śaraṇyaṁ gato mukundaṁ parihṛtya kartam ”Jokainen, joka on hakenut turvaa Mukundan, vapautuksen suojan, lootusjaloista ja joka on kaikista velvollisuuksista luovuttuaan ryhtynyt hyvin vakavana kulkemaan tätä tietä, on vapautunut kaikista velvoitteista ja kiitollisuudenvelasta puolijumalia, pyhimyksiä, tavallisia eläviä olentoja, perheenjäseniä, ihmiskuntaa ja esi-isiä kohtaan.” Kaikki nämä muut [humankind or forefathers."] velvoitteet tulevat itsestään hoidetuiksi Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden antaumuksellisen palvelemisen ansiosta. 42. SÄE doṣair etaiḥ kula-ghnānāṁ varṇa-saṅkara-kārakaiḥ utsādyante jāti-dharmāḥ kula-dharmāś ca śāśvatāḥ Ei-toivottujen lasten syntymisen aiheuttavat perhetradition tuhoajat saavat pahoilla teoillaan kaikki yhteiskunnan ja perheen hyväksi määrätyt toiminnat epäonnistumaan. [By the evil deeds of those who destroy the family tradition and thus give rise to unwanted children, all kinds of community projects and family welfare activities are devastated.] MERKITYS: Sanātana-dharman eli varṇāśrama-dharman järjestelmän neljälle yhteiskuntaluokalle tarkoitettujen ohjelmien ja perhettä suojaavien [Community projects for the four orders of human society, combined with family welfare activities, as they are set forth by the institution of sanatana-dharma, or] toimenpiteiden tarkoituksena on antaa jokaiselle ihmisolennolle mahdollisuus saavuttaa lopullinen pelastus. Kun yhteiskunnan vastuuntunnottomat johtajat rikkovat tämän sanātana-dharma -perinteen, yhteiskunta joutuu kaaostilaan ja ihmiset unohtavat elämän päämäärän-Viṣṇun. Tällaiset johtajat ovat sokeita, ja heitä seuraavat ihmiset kulkevat varmasti kohti tuhoa. 43. SÄE utsanna-kula-dharmāṇāṁ manuṣyāṇāṁ janārdana narake niyataṁ vāso bhavatīty anuśuśruma Oi Kṛṣṇa, ihmiskunnan ylläpitäjä, olen kuullut oppilasketjuun kuuluvilta opettajilta, että perheperinteiden rikkojat joutuvat kärsimään ainaisesti helvetissä. MERKITYS: Arjuna ei perusta väitteitään omaan kokemukseensa vaan auktoriteeteilta kuulemaansa tietoon. Tämä on oikea tapa saada todellista tietoa. Ihminen ei voi saada todellista tietoa kääntymättä oikean henkilön puoleen, jolla jo on tuo tieto. Varṇāśrama-järjestelmässä on menetelmä, jonka mukaan ihmisen täytyy ennen kuolemaansa sovittaa syntinsä. Tätä [by which before death one has to undergo the process of atonement for his sinful activities.] syntien sovittamista kutsutaan prāyaścittaksi, ja kaikkien syntisten ihmisten [One who is always engaged in sinful activities must utilize the process of atonement called the prayascitta.] täytyy puhdistautua sen avulla. Muuten syntinen joutuu varmasti helvetillisille planeetoille kärsimään synneistään. 44.SÄE aho bata mahat pāpaṁ kartuṁ vyavasitā vayam yad rājya-sukha-lobhena hantuṁ sva-janam udyatāḥ Voi, kuinka kummallista onkaan, että olemme valmiita tekemään suuren synnin. Ahnehtiessamme kuninkaallista onnea olemme päättäneet tappaa omat sukulaisemme. [Alas, how strange it is that we are preparing to commit greatly sinful acts. Driven by the desire to enjoy royal happiness, we are intent on killing our own kinsmen.] MERKITYS: Ihminen saattaa itsekkäistä tarkoitusperistä ajautua sellaisiin synteihin kuin tappamaan oman veljensä, isänsä tai äitinsä. [own brother, father or] Maailmanhistoriassa on monia sellaisia tapauksia. Mutta Arjuna, Herran pyhimysmäinen palvoja, on aina tietoinen moraaliperiaatteista ja haluaa välttää tuollaisia tekoja. 45. SÄE yadi mām apratīkāram aśastraṁ śastra-pāṇayaḥ dhārtarāṣṭrā raṇe hanyus tan me kṣemataraṁ bhavet Parempi olisi, jos antautuisin taistelukentällä aseitta ja puolustautumatta Dhṛtarāṣṭran poikien aseiden surmattavaksi. [Better for me if the sons of Dhrtarastra, weapons in hand, were to kill me unarmed and unresisting on the battlefield.] MERKITYS: Kṣatriyan periaatteiden mukaan aseistautumatonta ja tais-teluun halutonta vihollista vastaan ei pidä hyökätä. Arjuna päätti kuitenkin olla taistelematta, vaikka vastapuoli hyökkäisikin häntä vastaan tuossa [Arjuna, however, decided that even if attacked by the enemy in such an awkward position, he would not fight.] hankalassa tilanteessa. Hän ei ajatellut sitä, kuinka päättäväinen vastapuoli oli taistelemaan. Tämä osoittaa hänen helläsydämisyytensä [soft-heartedness], joka johtui siitä, että hän oli suuri Herran palvoja. 46.SÄE sañjaya uvāca evam uktvārjunaḥ saṅkhye rathopastha upāviśat visṛjya sa-śaraṁ cāpaṁ śoka-saṁvigna-mānasaḥ Sañjaya sanoi: Kun Arjuna oli näin puhunut taistelukentällä, hän heitti pois jousensa ja nuolensa ja istuutui sotavaunuihinsa mieli murheen täyttämänä. MERKITYS: Arjuna seisoi vaunuissa tarkastellessaan vihollisarmeijaa, mutta hän joutui sellaisen murheen valtaan, että hänen täytyi istuutua ja asettaa syrjään jousensa ja nuolensa. Tällainen ystävällinen ja helläsydäminen [soft-hearted] ihminen, joka palvelee Herraa antaumuksellisesti, on kypsä vastaanottamaan tietoa itsestä. Täten päättyvät Bhaktivedanta-selitykset Śrīmad Bhagavad-gītān ensimmäiseen lukuun, jota kutsutaan Nimellä ”Sotajoukkojen kohtaaminen Kuruksetran taistelukentällä”. muutokset numeerisesti esitettynä: Added(6+237) Deleted(0+227) Changed(185) Changed words in changed(151) eli yhteensä 655 muutosta 1. luvussa |
